Ma en kesta

MITEN TANNE PAASEE TAKAISIN?

Ihaninta ja kauheinta

Tanaan oli joulujuhla MSCC:lla. Jarjestettiin ohjelmaan Outin kanssa ja Becky lupas hoitaa ruokapuolen. Ruoka oli pari tuntia myohassa. Se oli ainoa miinuspuoli. Muuten oli aivan ihanaa, ohjelma sujui hyvin ja lapset oli innoissaan lahjoista. Suuri kiitos kuuluu kaikille niille jotka on rahaa meijan tileille laittanu. Ja kiitos myos niille jotka on niidenkin lasten puolesta rukoillu. Ihanaaihanaa oli ja lapset innostu tanssimaan Prashant Tamangin tahdissa (Indian Idolin voittanut nepalilainen). Kaikki kiitteli ihan hulluna ja jo ennen kun ees lahjat oli jaettu.
Lahettiin sielta sitten Thameliin Outin kanssa ja nyt oon taalla. Joutu kylla hetken itteaan kahvilan vessassa kerailemaan kun alko vaan itkettaa niin kauheesti. Ma en kesta jattaa niita lapsia. Kaikki sano jo nyt etta niille tulee ikava ja millonka tullaan uudestaan Nepaliin.
Maanantaina mennaan hyvastelee ne. Huomenna House of Hopen joulujuhlaan (ei olla siella Outin kanssa kertaakaan kayty) ja sit lastenkodin aidin ja isan kanssa syomaan raflaan. Sit sunnuntaina pakataan (oon alottanu jo tuliaisista) ja sit maanantaina tosiaan sinne MSCC:lle ja todnak Thameliin. Voin kertoa jo nyt etta taalta lahteminen tulee olemaan miljoona kertaa vaikeampaa kuin Suomesta lahteminen. Ja sekin oli vaikeeta, jos muistatte...
Mut kiva naha teita kaikkia ja kiitos etta ootte muistanu mua :) ootte rakkaita <3

Aiti on nyt vahan vasynyt

Saatiin taisteltua ne joululahjat paketteihin, kiitos Anne-tontun, Pirita-tontun ja Paula-tontun. 61 lahjaa on ja kaikissa saajan kuva. Eilen ihan hullun ressaava paiva kun piti tosiaan ne kaikki loput lahjat ostaa ja pakkaa. Ja just kun alotettiin pakkaaminen kotona niin eikohan tuu sit sahkokatkos. Oli aika jouluinen tunnelma pakkailla niita lahjoja kynttilanvalossa...
Sit lahin tanaan aikasin aamulla pojan mukaan kun se halus vieda mut pratkalla jonnekin laakson ulkopuolelle. Mentiin kuitenki ensin elantarhaan ja oli ihan siistii. Olihan se snadisti ankee paikka kun elaimilla oli niin ankeeta mut ehka se kuitenkin piti nahda omin silmin.
Sit ajettiin puolen tunnin ajomatkan paahan Godawariin ja noustiin yhelle kukkulalle. Kirkas ilma ja nakymat oli ehka maailman kauneimmat. Oltiin etelakukkuloilla, joten ensin nakyi Kathmandun laakso hyvin pienena koska oltiin niin korkeella ja sit pohjoiskukkulat ja niiden takana koko pohjoinen oli taynna vuoria. En oo ees Pokharassa nahny niin paljon vuoria yhdella kertaa. Jai niin ihana muisto kauniista Nepalista. Ja paras juttu, mulla EI ollu kameraa mukana. Mutta onneks kuvat on kauniimpia paan sisalla. Mut silti harmittaa kun ei voi teidan kanssa jakaa niita hetkia. Huono juttu reissussa oli se, etta tutustuin myos korkean paikan tautiin. Tultiin niin nopeasti pyoralla ylos etta kun sinne paastiin niin oli kylla tosi heikko olo. Ja sit kun viela nalatti siihen paalle. Ja alastulo huonoa (ja huonolla tarkoitan siis semiasfalttia, soraa ja ihan mita vaan keksitte mita tiella voi olla niin sita oli) tieta pitkin oli kauheeta. Vaikka tultiin ihan maailman hitainta vauhtia, niin kavelin osan matkasta alas kun ei vaan pyoran paalla paassy. Ja pyora melkein kaatukin kerran. Oli kylla seikkailua kerrakseen. Mutta aivan mahtava paiva. Huomenna lastenkodille joulujuhliin. Nyyh. Tokavika kerta siella. Ma en kesta.
Mutta me nahdaan kohta kuitenkin <3

Kaikella on tarkoituksensa ja niin edelleen

Viikko ja kaksi paivaa enaa tata jaljella. Eilen vietettiin yhen meijan lastenkodin pojan 18-vuotissynttareita ja kivaa oli. Nelja poikaa sielta tuli Thameliin ja mentiin syomaan momoja ja kakkua ja pelailtiin bilista.
Luin just Suomen uutisia ja oli taas sellanen olo etta onko pakko tulla takas. Kirkkokin on taas mita on ja pistaa vihoiks taalla toisella puolella maapalloa.
Korvaankin sattuu. Nukuin viime yona vaaralla kyljella ja tuntuu silta etta traguslavistyksessa on jotain mataa. Oikeesti. Oon tan jalkeen menossa Mohanille itkemaan etta korjatkaa mun korva pliis. Sitten yks meidan kaveri vie meidat Kathmandu Malliin elikka paikalliseen Selloon ostoksille. Uudet farkut pitais loytaa kun oon laihtunu naista vanhoista farkuista. JEEEEEE!
Sitten maanantaina lastenkodille ja silleen. Oli muuten tosi kiva naha niita lastekodin veljia muualla kuin siella lastenkodilla. Sai niistakin ihan uuden kuvan. Tulee niin jarjeton ikava niitakin, on ne niin liikkiksia. Taalla ihmiset on vaan niin paljon kivempia kuin suomalaiset. Kaikkia taalla puhutellaan siskoiksi ja veljiksi. Ne jotka tietaa etta ymmarran nepalia niin niille ma oon aina bahini eli pikkusisko tai sit didi elikkas isosisko. Muutamia kantapaikkoja tullu Thamelissa kun joka ilta menee bilista pelaillessa.
Ainii, ja jos Suomessa pitaa pitaa pitkia tykkeja jalassa, niin kylla taallakin. Paivalla hikoilee ihan sikana kun aurinko lammittaa ja etenkin jos pelaa korista, mutta muuten taalla on aika kylma. Vahan sellanen suomalainen syksyilma silla erotuksella etta ei sada vetta. Ollenkaan.
Sain yhen kaverin avustuksella halvalla ostettua yhden kirjan, The Street Children of Kathmandu, mika on siis tana vuonna valmistunut tutkimus heista. Ootan innolla etta paasen sita lukemaan. Mika on ehka vasta Suomessa kun pitaa kaikki taa loppuaika kayttaa kavereiden kanssa hengailuun. Ja joulujuhlien valmisteluihin. Tanaan ostetaan sielta ostoskeskuksesta loput joululahjat. Paikallinen kaveri on meita auttamassa niin ne ei ryosta meita. Oonko ma viela sanonu etten haluais tulla takas Suomeen? Jos mulla ei ois opiskelut kesken ja jos iskaa ja ellua ei ois niin kova ikava niin ma jaisin varmasti tanne. Oon rakastunut tahan maahan ja naihin ihmisiin ja yksinkertaiseen elamaan. <3

Onnea vaan Suomi!

Eilen oli tosiaan isot kekkerit embassylla. Pihakokkarit. Suomalaisia ja myos joitakin nepaleja ja ulkomaisia vieraita. Siina pari tuntia hurahti ja lahettiin sitten itsenaisille jatkoille Thameliin. Kivaa oli. Siita vaan on niin ylpee etta voi sanoa olevansa suomalainen. Mahtavaa. Nyt ollaan tasta kohta lahossa kuuntelemaan ja laulamaan kauneimpia joululauluja yhden lahetin kotiin.

Talla hetkella vaan itse kay joillain ihan muilla kuin aivoilla. 11 paiva jaljella ja jokainen hetki hurahtaa liian nopeasti. Ma jaan tanne.

Tanaan oltiin paiva lastenkodilla ja kivaa oli. Oonko ma joskus kirjottanu tan lauseen aiemminkin? Sori etta naita postauksia tulee vahan, mutta taa postausten maara on kaantaen verrannollinen siihen maaraan kivaa mita mulla taalla on. HA?

Eli kivaa on. Ootte rakkaita ja nahdaan pian. Ellen ma viime hetkella paata jaada tanne...

Tassa ihan lapalla teille osa mun koulutehtavasta. Aiheena kulttuurishokki. Luin sen tassa pari paivaa sitten ja repeilin keskenani.

Minkalainen kokemus oli saapua Kathmandun Tribhuvanin lentokentalle? Sanoinkuvaamaton. Elamassani olen monia lentokenttia nahnyt, mutta tama oli kylla pohjanoteeraus. Ensimmainen reaktio oli etta ei taalla voi kolmea kuukautta viettaa, saati sitten yhta paivaa. Kuin olisi saapunut 2000-luvulta suoraan johonkin huonoon 1980-luvun televisiosarjaan. Likaista ja ikivanhaa, sotkuista ja alkeellista. Mutta silti niin kiehtovaa. Maantietoni on yleisesti hyva, joten Jumalalla oli huumorintajua lahettaa minut juuri siihen maahan, josta tiedan niin kovin vahan. Afrikka on niin nahty kaikennakoisissa luontodokumenteissa ja ihmisten kertomuksissa, mutta Aasia ja Nepal on suurta tuntematonta, uutta ja jannittavaa.

Ja sita se on ollutkin. Kathmandun kaoottisuutta ja likaisuutta ei oikein voi edes verrata mihinkaan. Raikasta ilmaa ei olla viela kuukauteen paasty hengittelemaan. Taalla on lahes joka paiva ollut helletta, mutta jos ulos lahtee muuten kuin olkapaat ja nilkat peitettyina, niin tuntuu kovin alastomalta ja silta, etta olisi kaikkien pahan silman tuijotuksen alla. Mutta kylla meita muutenkin tuijotetaan. Lansimaalainen Thamelin ulkopuolella Kathmandussa on silti vissiin melkoinen naky. Nepalit ovat kuitenkin pidattyvaisempia kuin jotkut muut etelan kansat. Ihmiset eivat tule koskettelemaan vaaleita hiuksia tai vaaleaa ihoa.

Hindulaisuus on toinen hyvin uusi asia, joka vaikuttaa jokapaivaiseen elamaan. Maassa jossa 80 prosenttia vaestosta on taman uskonnon edustajia, ei voi valttya kohtaamasta sita. Temppeleita nakyy joka kadun kulmassa (toki osa niista on buddhistien temppeleita) ja kaupankayntia harrastetaan jopa ”kaikkein pyhimmassa”, Kathmandun Durbar Squarella. Mitakohan Shiva, Ganesh, Vishnu tai Hanuman sanoisi kaikesta siita kaupankaynnista, jota heidan temppeleiden alueella harrastetaan? Vaikka Nepal on edistyksellinen maa, joka pikku hiljaa ottaa lansimaita kiinni, niin silti hindulaiset tavat ja ajatusmallit ovat syvasti kiinni ihmisissa. Pitkaan Nepal oli maailman ainoa hindukuningaskunta ja ajateltiin, etta kuningas on itse Vishnun ruumillistuma. Toisaalta myos kommunistisen ajattelun mallit ovat tahankin sulkeutuneeseen valtioon tiensa loytaneet. Kathmandun ulkopuolella, maaseudulla, maolaiset ovat saaneet tiukkaa jalansijaa koyhien ja maattomien keskuudessa. Kahden niin erilaisen poliittisen ajattelumallin, maolaisten kommunismin ja monarkistisen oikeistoajattelun, poliittinen vaanto johti 1996-2006 kestaneeseen sisallissotaan, jota maolaiset nimittivat ”Ihmisten Sodaksi”, mika oli loppujen lopuksi aika hyva nimitys, koska suurin osa surmansa saaneista oli ihan tavallisia ihmisia. Sota paattyi rauhansopimuksen allekirjoittamiseen marraskuussa 2006. YK on Nepalissa valvomassa tata rauhaa. Vaalit, joista piti tulla demokraattisimmat pitkaan aikaan, piti pitaa taman vuoden marraskuussa, mutta ne siirtyivat ensi vuodelle. Takapakkia demokratialle, kun maolaiset ja valtaa pitava kuningas ja paaministeri eivat paase yhteisymmarrykseen. Kuka joutuu karsimaan? Perus kaduntallaaja.

Nepalissa eletaan paiva vaan ja hetki kerrallansa. Koskaan ei tieda (joskus tosin jo etukateen) milloin sahkokatko tulee, milloinka veden tulo loppuu ja onko turvallista lahtea kavelemaan kaupungille. Nyt kuukauden jalkeen osaa jo suhtautua huumorilla joihinkin tilanteisiin. Niin paikallisetkin tekevat.

Nyt hajottaa

Tulin just asken tahan nettipaikkaan kaantamaan meijan lastenkodilla tehtyja case studyja englanniks, mutta taa kone ei tunnista tota muotoa. AAAARRRRGGHHHH!
Joo, mut muuten taalla ollu tosi kiireista. Toiden jalkeen tullu aina Thameliin hengailemaan ja sit kotiin nukkumaan ja seuraavana paivana sama juttu. Tanaan tapasin lastenkodin Kumarin puol yhentoista maissa ja lahettiin moikkaamaan katulapsia. Yhteen uuteen Kumar siella tormasi, joka on ollu vasta 3 viikkoa kadulla. Kaveri tarjos sille safkat ja lahti heittaa sen Tiny Hands Nepalin lastenkotiin vahan matkan paassa. Toivottavasti ei siihenkaan poikaan tarttis tormailla enaa taalla. Huomenna lastenkodille ja mun taytyy sitten tehda se kaannostyo sit siella. Nihkeeta mutta on pakko kun lupasin Bishnulle ne huomiseksi. Ja torstaina embassylle itsenaisyyspaivan juhlaan. Joku torpo virkamies oli tosi paattanyt, etta Suomen 90-vuotissyndet ei oo tarkeet ja sano etta juhla on klo 12-14.30, dress code business. Mika jarki? Ei voi tietaa. Mut ilmeisesti ollaan menossa ton vastaanoton jalkeen Voutilaisille. Ilmeisesti. Sitten perjantaina mennaan tutustumaan yhteen suureen lastenkotiin Swayambunathissa. 280 lasta. Yks meidan kaveri on siella tavallaan toissa. Pitka tarina mutta sinne perjantaina. Lauantaina on lastenkodin Alen 18-vuotissyndet ja se tulee Thameliin ja mennaan pelaa bilista. En tiia keita muita tulee mukaan, mut ainakin mina ja Orppa. Sit sunnuntaina lastenkotiin ja silleen. Busy week. Ja kaikki liikeneva vapaa-aika hengaillen Thamelissa.
Ma en aikuisten oikeesti halua enaa tulla kotiin. Miten taalta ei paasis pois?
Ikava kuitenkin teitakin on. Kiva kuulla etta Te Amokin on keranny hyvat summat. Noin sita pitaa!!

Kylla ma taalla elossa viela oon

Tosiaan elossa taalla viela ollaan. Ikava toisaalta kotiin mut samalla toivon etta ma voisin vain unohtua tanne. Lastenkodilla edelleen kivaa ja Thamelin kaduilla myos. Kaikenlaista nahnyt ja valilla toivois etta vois vaan olla nakematta. Ei mulla oikeen muuta. Tanaan menee vapaapaiva Thamelissa ja jaadaan Outin kanssa yoks tanne. Huomenna kans vapaapaiva ja ei mitaan suunnitelmia, mutta ehka niin on paras.
Ootte rakkaita ja kirjottelen myohemmin lisaa.
Ainii, me muutettiin Kathmandun puolelle. Koko YWCA muutti toimistoineen torstaina. Rankka paiva sekin oli. Just kun aatteli, ettei hetkeen tarttis muutella... Jumala tykkaa musta. Ja korviinkin sattuu. Venytyspaivana 8 tuntia pelkkaa kipua. En suosittele. Oon nyt kuukaudessa venyttany 4 mm.
Jepjep. Mut heippis.

Pitkasta aikaa. Onko mulla elama?

Kaikennakoista on taas muutaman paivan aikana tapahtunu. Pitaa ihan muistella etta mita tapahtu milloinkin... Lastenkodilla ollaan taas oltu ja kivaa on edelleen. Sain tassa pari paivaa sitten tosin elamani ensimmaisen paniikkikohtauksen. Onneks en lastenkodissa vaan yhessa kahvilassa tyopaivan jalkeen. Ehka kamalinta ikina. Kaikki taa mita on kahessa kuukaudessa jattany sisalle vaan parahti kerralla ulos. Ohi se meni kuitenkin, mutta oli ehka elamani pisimmat minuutit.
Sit oon tehny katulapsityota myos ihan yksikseni Thamelissa, kun yks nepalikaveri asuu Thamelin lahella ja oon hengaillu sen kanssa jonkin verran kaduilla niin ollu mielenkiintoista. Ei voi sanoa etta erityisen mukavaa, silla sydanta sarkee katsoa pentujen nukkuvan kylmilla kaduilla vaan paperit peittoinaan. Ei ihme etta ne pojat liimaa haistelee. Karseeta. Tanaan tassa asken oli tapaaminen lastenkodin Kumarin kanssa kymmenelta. Herra ilmesty paikalle ajoissa ja mukana oli myos eras nuorempi poika, Ale, lastenkodilta myos. Ootellessa heita tutut katupojat loysi mut ja istuskeltiin sitten yhessa oottamaan Kumaria. Liimalla se naiden paiva kayntiin lahtee. Se on kuulemma ainoa keino kestaa nalkaa ja kylmyytta. Yhdella pojalla oli tassa pari iltaa sitten vain ohut kollari paalla ja tivasin silta etta miksi silla ei oo takkia. Kaveri sano etta ei silla ole ja pyys mun takkia. Just. Ja mulle sanottiin sitten jalkeenpain etta jos ostat niille takkeja, ne joko myy ne eteenpain ja ostaa rahalla liimaa tai sitten ne rikkoo ne takit nayttaakseen mahdollisimman resusilta, silla eihan muuten turisteilta rahaa heru. Suuttuttaa niin @$#$%%$sti. Ikina ollu yhta aikaa niin vihanen ja avuton olo. Asken Kumar vei ne pari poikaa syomaan daal-bhaatia ja tivaamaan heilta nimia, ikia ja mista kersat on kotosin. Nuorempi heista oli kotoisin maolaisperheesta Kathmandun ulkopuolelta. Kumar antoi hanelle lastenkodin/yopaikan osoitteen ja poika lupasi sinne menna huomenna. Paree ois nimittain jos sita nakyy kadulla niin ei kunnian kukko laula. Me ooteltiin Alen kanssa ulkopuolella, silla on parasta, etta Kumar keraa niiden luottamusta jotta han voisi joskus kuskata ne kotio. Omiinsa siis koska monilla heista on koti jossain muualla kuin kadulla.
Oon nyt yksin pari paivaa Thamelissa, kun Outi on lastenkodilla eilisesta huomiseen. Ma en sinne niiden torakoiden takia vaan voi menna. Kumar ja Ale oli kylla liikkiksia kun ne sano tanaan etta niilla oli ikava mua eilen illalla. Mut huomenna meen aamulla lastenkodille ja vissiin ollaan menossa johonkin toisen buddhalaisluostariin, ja jos vanhat merkit paikkansa pitaa, se sijaitsee jossain korkealla...
Tanaan aattelin teha koulujuttuja tassa koneella kun tan nettipaikan aija tsekkas mun muistitikun virusten varalta. Ja niitahan loyty. Mutta onneks hyvilla ohjelmilla ne on historiaa. Sit pitas menna venyttaa korvia vahan lisaa ja sit yhen kaverin kanssa keilaamaan. Porvareiden homma. Ma on niin paska lankkari. En mitaan muuta. Mur.
Tasan kolme viikkoa enaa jalella. Kauheeta. Toisaalta hypin onnesta etta paasee joulupoytaan mussuttamaan ja nauttimaan perheen yhdessaolosta ja rakkaiden ihmisten seurasta, mutta toisaalta mun sydan on niin jaany tanne. Ei mihinkaan tiettyyn paikkaan, mut esim. lastenkodille ja Thamelin kaduille. Vaikka ei ne katulapset aina niin herttasia oo. Puhuu rumia ja on arsyttavia rakanokkia. Mutta tanaan ne kaks poikaa katteli mua ja samalla laitto mun kaden niiden otsalle. Kunnioituksen osoitus ilmeisesti. Itku oli lahella. Rakastan tata maata ja naita ihmisia. Onko pakko tulla Suomeen jos ei taho? <3

Kipu on kaverini

Tanaan kaytiin tutustumassa Nepalin ensimmaiseen raamattukouluun, Nepal Institute of Theologyyn. 27 vuotta ollu toiminnassa ja se keskittyy Rural Area Developmenttiin elikkas opiskelijat on Nepalin koyhimmilta ja kaukaisimmilta alueilta. Heista koulutetaan kirkon tyontekijoita ja seurakunnan palvelijoita. Pidettiin niille sitten englannin keskustelutuntia. Me kerrottiin vahan Suomen kirkosta ja pidettiin molemmat todistuspuheenvuorot. Mukavaa oli. Ja sit saatiin daal-bhaatia. Mut se oli kylla parasta tahan mennessa. Mitho chha.
Sit meijan tuttu siela instituutista ja Sagarmatha Churchista, Daljit, vei meidat Bouddhanathiin, mika on maailman suurin buddhastupa, elikkas temppeli. Siisti ja rauhallinen mesta. Silti hamas koska siella stupan sisalla oli myos hindualttareita. Uskonnot on taalla kylla ihan reilusti sekaisin.
Sit mentiin katsomaan Pashupatinathia, joka taasen on hindujen pyhin paikka Kathmandussa. Nahtiin paikka jossa ihmiset poltetaan. Tosi ankee mesta. Ja sit se joki mika siina virtaa niin ihan hullun likanen ja jengi vaan kay siina uimassa. Pyha joki. Musta aika alloo.
Sitten Thameliin, yllaripyllari. Suoraan lavistyspaikkaan. Talla kertaa jain juttelemaan yhen tyontekijan kanssa siella ja soitin sille Sotahuutoa ja se tykkas. Se pisti mun mp3-soittimeen myos nepalilaista black metallia. Hassua. Puhuttiin musiikista ja huumetyosta, silla taa kaveri tekee sita Nepalissa. Sanoi tietavansa monia hyvia jarjestoja, joiden kautta vois menna toihin. Ens kerralla sitten. Sit se kutsui meidat yhteen raskaan metallin konserttiin lauantaina. Pitanee menna. Sit otin venytykset molempiin korviin. 1,2mm ->3mm. Voin kertoa etta sattui. Mikaan ikina sattunu niin paljon. Vielakin korvia kuumottaa ja on kipeet. Ei saa valittaa kun ite halus.
Huomenna taas Kumarin kanssa etsimaan lapsia Thamelista. Viimeks ei nahty yhdessa kuin yksi, jolle Kumar osti leipaa, kun ne lapset jotka meissa roikku niin havis kun Kumar tuli.
Toivottavasti parempaa onnea huomenna.
Toivottavasti saan unta ensi yona naiden korvien kanssa.
Toivottavasti mun ilmavaivat loppuis. Orppa on meinaan aika hajalla.
<3

UUTISVUOTO

Amnesty vaatii totuuskomiteaa Nepaliin
Julkaistu 21.11.2007, klo 09.13 (päivitetty 21.11.2007, klo 09.32)
Kuva: Reuters-TV
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty vaatii totuuskomission pikaista perustamista Nepaliin selvittämään 13 000 ihmisen kuolemaan johtaneen sisällissodan rikoksia. Nepalin hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tehnyt mitään totuuskomission perustamiseksi.
Amnesty pitää poliittisen väkivallan paluuta vakavana riskinä, elleivät nepalilaiset saa oikeutta Etelä-Afrikasta tutun, tunnustuksiin perustuvan totuuskomission kautta.Etelä-Afrikassa totuuskomissiot kuulivat sekä uhreja että tekijöitä, jotka saivat hakea armahdusta rikoksensa täydellisesti tunnustettuaan.Sekä armeija että kommunistisen valtion puolesta taistelleet maosissit syyllistyivät tappoihin, raiskauksiin ja kidutukseen vuosi sitten rauhansopimukseen päättyneen sodan aikana. Yhä edelleen satoja nepalilaisia on kateissa.Amnesty kuvaa Nepalin rauhaa nykyisellään väliaikaiseksi, epätäydelliseksi ja äärimmäisen epävakaaksi.

Hurjaa menoa

Jephep. Orppa lukee tossa vieressa Eevan viidakkokirjaa ja nauretaan yhessa niiden hajoiluille Kambodzhassa. Aikast mayheeta.
Me oltiin eilen lastenkodilla kun niilla tosiaan oli vapaapaiva koulusta. Pari poikaa, Denesh ja B.J vei meidat Budhanilkanthan temppelille katsomaan festivaalia. Vappumeininki, mut erotuksena se etta jengi ei ryyppaa vaan jonottaa palvomaan nukkuvaa Vishnua. Ihan hullua jonotusta ihan oikeesti. Ja minka takia? Naurettiin poikien kanssa etta ei se nukkuva jumala paljon auta.
Tanaan oli tarkoitus tavata Kumar Thamelissa yhdentoista aikaan. Noh, taalla ihmiset kay nepali timea niin poika ratsasti moottoripyorallaan vartin yli kaksitoista. Silla valilla ehdittiin tehda katulapsityota itsekin, kun eras tuttu katupoika tuli moikkaamaan, Kumar hankin nimeltaan. Silla oli sitten kaksi kaveria mukana ja sit ne roikku mussa ja puristi poskesta. Ei auttanu muu kun lapsia poikia pois. Jotain 10-12-vuotiaita ne oli. Ja vonkumassa rahaa ja ruokaa. Mitaan ei saisi antaa ja sydan sarkyy joka kerta. Kiva niiden kanssa on silti jutella ja yrittaa kysya etta mista ne tulee ja kuinka vanhoja ne on ja niin edelleen. Tosin ne pojat on niin paatuneita valehtelijoita, etta totuuden ulos saamiseen menee kuukausien intensiivinen tyo heidan kanssaan. Koko Nepalissa on kuulemma 6000 katulasta ja Thamelissa on noin 900.
Sit mentiin yhteen kirjakauppaan hetkeksi hengahtamaan ja tutustuttiin myyjapoikaan, hankin Kumar nimeltaan. Tosi yleinen nimi. Kaveri avautu meille sydansuruistaan ja kertoi elamastaan ja me tehtiin samoin, kun aikaa kerta oli odotellessa. Nahdaan sita kaveria sit varmaan perjantaina. Taalla kylla on maailman helpointa saada kavereita.
Paras juttu viimesena. Kumar heitti meidat moottoripyoralla Thamelista New Roadille ostamaan joululahjoja lapsille (New Roadilla kaikki nepalit shoppailee). Kolme saman moottoripyoran kyydissa ilman kyparoita ja keskella katuja ihmis-ja autovilinassa. IHAN HULLUN HAUSKAA! Isa, Kumar on luotettava kuski. :)
Jepjep. Mut nyt mennaan saunaan. Jipiiiiii. Jos Orppa ois vaikka kohta valmis.

En halua tulla pois

Tanaan oltiin koko paiv lastenkodilla. Aamulla haastateltiin Bishnua ja aloiteltiin case studyja. Vanhempien poikien koulu (college) loppuu 11-12 maissa (koulu alkaa klo 6 aamulla), niin alettiin sitten pelaamaan korista. Katukorista kahden hengen joukkuilla ja meita oli kolme joukkuetta. Neitipelit loppu sitten tanaan. Ihan kunnolla tulivat paalle. Mulla on olkavarressa ja lantiossa hirveet mustelmat. Mutta hauskaa oli. Ja pojilla kans. Hirvee ikava tulee niitakin kun lahdon aika koittaa. Kylla toi voittaa ne kasikorujen vaantamiset. Paljon kivempaa pelata. Ja kun koris on viela niin kivaa. Huomenna lapsilla on vapaapaiva koulusta, kun laheisessa temppelissa on joku sortin x juhla. Joten sinnepa suuntaamme huomenna taasen.

Tanaan soin raflassa lihaa myos pitkasta aikaa ja hyvin maitti. Illalla pitas vahan hoitaa noita lavistyksia kun siihenkaan ei oo ollu parina paivana aikaa. Ja sit ois myos tarkotus kattoa Die Hard 4. Tosi arkisia juttuja me taallakin tehaan. :)

Mutta ihan oikeesti taa aika taalla on opettanu, etta missa tahansa tulee toimeen. Taalla ihmiset on mahtavia, edelleen, ja ei tassa maassakaan nyt mitaan vikaa oo. Jos nyt puhutaan ihan jokapaivaisen elaman ja arjen kannalta. Tosin viimeksi tana aamuna taas kirosin sita meidan suihkua. Kun vessa on tosi kylma, koska ikkunaa ei saa kiinni. Ja lammitys toimii, joo, mutta kun sita vetta tulee niin onnettomalla paineella etta ihan itku aina paasee. Kylma taalla kylla alkaa olla. Silti kyllakin kadet tanaan vahan paloi, kun pelattiin auringossa.

Ja eika tanaan mitaan levottomuuksia ollutkaan. Hirveesti ihmisia kuitenkin liikenteessa, joten matkat lastenkodille kestaa edelleen sen tunnin suuntaansa.

Ja keskiviikkona paastaan Kumarin mukaan Thameliin katsomaan katulapsityota. Kuulin Bishnulta, etta MSCC:lla oli 23 vuotta drop-in keskus hyvalla paikalla Thamelissa ihan jarkivuokralla, mutta viime vuonna pankki osti tontin ja nosti vuokrien hinnat 7-kertaisiksi. Menipa sitten sekin paikka alta. Suututtaa tollanen toiminta. Turismi aiheuttaa niin paljon ongelmia. Jos ei ois turisteja, Thamel ei olisi niin kallista aluetta. Jos ei ois turisteja, ei ois katulapsiakaan. Tassa yks paiva nahtiin kun 5-6 lasta imppaa liimaa keskella katua ja on ihan sekasin. Ehka surullisin naky tahan mennessa. Mita sa voit tehda? Menna sanomaan etta alkaa viittiko? Tulee niin avuton olo etta.

Olipas taas avautumista. Ikava on kaikkia teita siella <3
Pitaa jatkaa katukorisperinnetta kun tuun taalta pois. Ihan hullun hauskaa. Tosin voin huomenna olla eri mielta jos paikat on tosi rikki. :)

Onni on porkkanakakku Thamelissa

Ruokahalu palannut hiljalleen. En oo viela kokonaista ateriaa yrittany, mutta ranskalaisia ja croissantteja vetany ihan hyvin. Ja Thamelissa sain tanaan porkkanakakkua. Mita sita ihminen voi enemman toivoa. Momoja tosiaan oon maistanu, mutta ei ollu kovin hyvia sellasia, vahan vetisia ja mauttomia. Mutta pitaa loytaa hyva paikka jossa niita sois.
Poliittisesta epavarmuudesta sen verran etta huomenna ja maanantaina pitais olla isot mielenosoitukset, mutta kun yrittaa ihmisilta kysya niin kukaan ei tieda mitaan. Huippua.
Kirkossa oli kivaa ja saatiin ehtoollistakin. Toinen kerta. Taalla jumikset on usein vaan sanajumalanpalveluksia.
Osteltiin tanaan vahan joululahjoja lastenkodin lapsille. Paatettiin etta pidetaan siella ennen lahtoa joulujuhla, jossa jokainen lapsi saisi yhden lahjan. Lahjapaketissa tietysti. Kunnon urakka meilla niiden 57 lahjan paketoimisessa. Mutta ilmeet varmasti sen arvoset :).

Otin tanaan myos uuden lavistyksen. Khihkhih. Tragus elikka korvakaytavan eessa olevaan rustonipukkaan. Olin tosi pettyny kun ei sattunut yhtaan. Vahan rutinaa kuulu mutta siina se oli. Tipahdin jalkeenpain kun lavistaja pyysi mua allekirjoittamaan vastuuvapauslapun. Yleensa meillapain tollaset tehdaan ennen lavistamista. Viikon paasta uudestaan venyttamaan vanhoja reikia. :) Ja halpaa on. Ja turvallista, kun tietaa oikean paikan.

Me ehka joudutaan muuttamaan, kun vuokrasopimus tosta YWCA:n talosta irtisanoutuu. Niilla on kuulemma uus hienompi paikka puolen tunnin kavelymatkan paassa taalta Kathmandun puolella. Mutta ei haluais yhtaan. Meijan nettipaikkaa tulee ikava. Ja Lasoonia.
Mutta siihen voi menna kaks viikkoa tai nelja viikkoa siihen muuttoon. Nepali time. Ta chhaina. Jumala yksin tietaa.

Huomenna lastenkodille ja sovittiin Bishnun kanssa etta jutellaan niista lapsista ja kaikista muistakin kaytannon asioista. Naitahan riittaa.

Kiva kuulla etta siella joillakin on ikava. Mullakin on jo ikava kotiin. Mutta tiedan etta kun tuun takas Suomeen niin ikavoin tanne. Kaikkea ei voi saada.
Tosin unelmoitiin tanaan joulutortuista ja pipareista ja kaikista ihanista jouluruuista. Slurp. Ma tuun niin massaamaan kun tuun joulupoytaan. Jos vatsa kestaa. ;)

Lauran ihmedieetti

Tosiaan oon syony kunnon aterian viimeks maanantai-iltana. Ja kaytannossa en mitaan siis sen jalkeen. Kilot karissu taysin. Mutta kun en pysty syomaan. Valiton oksennusrefleksi tulee kaikesta mita suuhuni laitan, vaikka olisi kuinka hyvaa tahansa. Mut meen kyl laakariin jos ruoka ei ala maittaa.
Nyt ilma on ollu taalla niin kirkasta, etta monena paivana on nakyny vuoret Patanista. Bangladeshissa oli kuulemma joku trooppinen sykloni niin se pitaa ilman taalla kirkkaana. Hienothan ne vuoret on. Ei siita mihinkaan paase.
Talvi tanne on kyllakin tullu. On kylma. Paivalla on ihan 23-25 auringossa, mutta varjossa ja aamusin ja iltasin ja oisin on tosi kylma. Lamminta vaatetta pitaa vahan hommata ja silleen.

Ollaan vahan yritetty jutella eikkareiden eli hindujen kanssa, ja ne vaan sanoo etta kaikki uskonnot on samanarvoisia. Ei ihme etta kaikki uskonnot elaa niin sopusoinnussa. Mutta "kaikki uskonnot johtaa samaan paamaaraan"-ajatus lahtee niin voimakkaasti hindukulttuurista, etta vaikka he kuinka sanovat etta se on yleismaailmallinen ajatus ja "totuus", niin se on niin tan kulttuurin lapitunkemaa ajattelua etta. Lansimaat ottaa ilolla tata ajattelua vastaan, kun kaikki itamainen on niin muotia. Hirveeta beeassaa sanon ma.
Ajatus ei nyt itsella oikein selkeasti kulje kun hirvee halina tassa ymparilla etta hermo menee.

Oltiin tanaan pitkasta aikaa lastenkodilla. Lapsetkin oli palannu lomilta niin hirvee hulina siella paalla. Pelasin poikien kanssa korista ja hullun hauskaa oli. Yhella niista vanhimmista pojista on jalkaproteesi ja se ei sita esta pelaamasta kovaa ja hyvin. Aivan mahtavaa. Sunnuntaina mennaan takas. Pitas jutella sen johtajan kanssa niista lapsista joista me ne case studyt tehdaan ja Morning Starista yleisesti.

Huomenna kirkkoon ja sen jalkeen Thameliin. Paljon shoppailuja tekematta. Ja lavistyksia ottamatta. :)

Ikava on vahan jo kotiinkin. Joulua on ikava. Viikko sitten taalla oli Deepawali, joka on Tiharin (hindujuhla) paras paiva. Se on yhdistelma joulua, palmusunnuntaita ja vappua. Kaikkialla poltetaan kynttiloita ja taloissa on varikkaat sahkovalot. Lapset kulkee ovelta ovelle laulaen ja pyytaen karkkia ja rahaa, ihmisia paljon liikenteessa ja kaikki juhlii. Mahtavaa. Mutta se sai joulun mieleen. Tulispa se jo!

P.S. Akseli, ostin sulle sen minka halusit. Ei oo kauheen iso, mutta sitakin hienompi. Makso muistaakseni jotain 700rs eli noin 8eugenia. Sain aika hyvan alennuksen siihen ;) Toivottavasti oot tyytyvainen.

Taas kipeena

Joo, taa on Nepal, ei taalla terveena pysy. Eilen kuumetta ja oksensin, tanaan vaan tosi heikko olo. Hommasin apteekista uuden doksisykliinikuurin ja toivon etta silla lahtis pois.
Muuten selvittiin elossa takas Kathmanduun. Bussimatka oli huomattavasti miellyttavampi kuin se paikallisbussihelvetti viikko sitten. Kuvia ei oo, mutta voitte kuvitella, etta bussi kulkee 10-100 metria joen ylapuolella sen vieressa, ja nakyy banaanipuita ja jasmiinipuita ja kaikennakoista vihreaa juttua. Valilla puut vaihtuu pieniksi hokkeleiksi tien vieressa ja valilla tulee vastaan isoja roskakasoja, joita polttaessa tulee ihan karsea kary. Kaksi paatonta vuohta bongasin matkan varrella. Kappas, ei siihen muita sanoja loydy.
Haluaisin niin takas Pokharaan. Vaikka Kathmanduunkin on jo ollu ikava, niin Pokharassa oli rauhallista ja puhdasta. Kylla me joku viikonloppu sinne raysitaan. Varmaa se.

Tosin taa sairastaminen ei enaa oo kauheen kivaa. Ja lahileipomosta oli pikkucroissantit loppu.

Morning after

Ei ees pahasti satu. Tosin yolla yskitti aika paljon, joten en tiia etta sainko jonkun taudin sielta vuorilta. Ta chhaina.
Asken pistin elama ranttaliksi ja otin kolme lavistysta. Ensin piti ottaa vaan yks korvaan, mutta halusin paksummat korut valmiisiin reikiin niin niita piti vahan venytella. Ja voin kertoa etta venyttely sattu enemman kuin uus reika. Paaasia etta halvalla sain. Alkaa lapset tehko tata kotona. Se kaveri kylla oikeesti osas hommansa, en ma muuten niin tyhma ois ollu.
Yks meijan kaveri lastenkodilta tuli tanaan Pokharaan ja aateltiin viettaa nelistaan aikaa taalla, kun huomenna lahdetaan takas Kathmanduun.
Eipa muuta. Vaikea edelleen prosessoida mita siella Suomessa on tapahtunu. Maailma on paha paikka riippumatta maasta.
Myohemmin ehka lisaa. 37 paivaa jaljella. Ma en enaa halua tulla Suomeen. Haittaisko jos ma jaisin tanne? ;) Taalla kaikki on niin kaunista ja aitoa.

Sekavin tuntein

Just tultiin pari tuntia sitten alas vuorilta. Ja kuultiin myos mita siella Suomessa on tapahtunu. Pistelee niin vihaks tollaset idiootit ettei mitaan rajaa. Jos ois kaveri jaany eloon niin olisin sen raahannu niskaperseotteella tanne Nepaliin kattomaan millasta on kun ihmisilla on oikeesti tosi vaikeeta ja yhteiskunta on mata. MURRRRRRRRR
Tanaan mua osotteli 5-6-vuotias maolainen pikkutytto pampulla leikkien etta se on ase. Mita siihen nyt sanois.
Sitten trekkauksesta. Oli ehka mahtavimmat viis paivaa ikina.
Taalla on paljon ongelmia trekkaustoimistojen kanssa, koska usein ne palkkaa kokemattomia kantajia, jotka joutuu kantamaan noin 40-60 kiloa vuorenrinteita ylos. Ja sit kun ne ei enaa jaksa niin ne vaan jatetaan matkan varrelle. Meijan kantaja paas aika helpolla, noin 15 kilon rinkalla, missa oli kolmen tyton tavarat. Opas ja kantaja oli serkuksia.
Tunnustus tahan valiin. Olen siis ollut Nepalissa 6 viikkoa kayttamatta reikavessaa. Trekkauksella ei ollut mahdollista lansimaiseen vessaan, niin piti sitten opetella. Tosi katevaa ja mukavaa. Yksi neiteilyn aihe pois mun elamasta.
Saa oli tuskasen huono, vuoria ei parin ekan paivan aikana nahty, vasta loppupaassa. Mutta 2000 metria ylos ja saman verran alas. Portaita on tullu mentya ylos ja alas. Vyotarosta alaspain on saanu saman verran treenia kuin koko vuoden aikana. Polvet huutaa hoosiannaa joka askeleella. Lihakset todennakoisesti huomenna. Pahimpana paivana yli 8000 porrasta 7 kilon paivarepulla. Kokeilkaapa ite. Jos joskus lahdette 3000 metriin trekkaamaan, niin muistakaa LAMPIMAT VAATTEET! Meilla ei ollu. Samoissa vaatteissa nukuttiin milla kaveltiin kun muu ei lammittany. Beckyn kanssa nukuttiin samassa sangyssa kylmimmat yot. Pojat onneks hemmotteli meita ylimaarasilla huovilla. Mahtavan hauskaa oli! Opas nauro katketakseen kun ma sanoin nepaliksi etta mulla ei ole enaa jalkoja, kun piti sanoa etta mun jalat ei enaa toimi. Siita revittiin sitten huumoria pitkaan. Ja haukuttiin kilpaa Orppaa (moti) laskiks kun se veti Marspatukoita koko ajan. Ja (nakkali) turhamaiseks, kun silla oli meikit mukana. Mut meijan kantaja oli kans turhamainen, etta Orppa loysi sielunkumppaninsa.
Ainii, ja sit tormattiin maolaississeihin kahdesti, mennessa ja tullessa. Nar (meijan opas) valehteli niille etta ollaan vaan kolme paivaa, niin tartti maksaa vaan 300 rs per naama. Ja rahat meni mukamas jollekin koululle. Meni tai ei, niin se silti epasuorasti tukee niiden toimintaa josta kukaan meista ei tykannyt. Saatiin niilta kuitti, jonka Nar sotki syljella, jotta paivamaaraa ei nakisi ja taydesta meni.
Parissa paikassa nahtiin Annapurna South, Mt. Fishtail, Annapurna 3 ja Hiunchuli. Ja vikana iltana paastiin kuumiin lahteisiin!! Paastiin peseytymaan kunnolla ja lilluttelemaan ja viettamaan iltaa yhessa. Mahtavaa.

Mutta nyt pitaa lopettaa. Kirjoitan mita unohdin kertoa huomenna. Yrittakaa pitaa Suomea pystyssa. Olen hengessa mukana. Ootte rakkaita enka tiia mita tekisin ilman teita. <3

Miksi?

Miksi pitaa lomilla olla aina kipeena? Miksi oksennus ei tule vaikka oksettaa? Miksi toisestakaan paasta ei mitaan tule vaikka kuinka on sellainen olo? Ikuisuuskysymyksia. Niista on joskus tietaakseni kirjakin kirjoitettu. Eilen ihan nihkee olo ja siksi chillailtiin tassa kaupungilla. Tanaan oli pakko lahtea liikenteeseen. Noustiin 300 metria ylospain lahikukkulalle, jossa sijaitsee World Peace Pagoda, maailmanrauhan muistomerkki. On niin kummalista etta Nepalia mainostetaan Never Ending Peace And Love - paikkana, kun se sita paikallisille ei ole. Turisteille kyllakin. Ma silti tykkaan ehka Kathmandusta enemman kuin tasta, silla taalla paikalliset keskittyy vaan turistien nyhtamiseen eika oikeen jaa muuta juttelemaan. Tanaan pettymysta lisasi poikajoukko kukkulalla, jotka tukki meijan tien saadakseen rahaa. Mentiin vaan pojista lapi ja ma sanoin niille pari valittua sanaa nepaliksi. Harmi, etten tieda mita tarkoittaa "Mita aitisikin sinusta ajattelisi kun kayttaydyt nain typerasti?". Kyseinen lause ei ihan viela kuulu sanavarastoon...
Kaytiin myos katsomassa Devi's Falls - vesiputousta ja viereista luolaa, jossa on Shivan temppeli. Luola oli aika hiljanen, kun osa siita oli lukittu monsuunin takia, muuten sielta olisi paassyt vesiputouksen taakse. Ois ollu melko siistia.

Huomenna trekkaamaan. Tarkoituksena olisi tehda viiden paivan trekki Annapurna Conservation Arealla ja nousta yli 3000 metriin. Pokhara sijaitsee 800 metria merenpinnan ylapuolella. Laskekaa siita. Koko Annapurna Circuittia ei ehita tekemaan, silla se kestaisi 20 paivaa. Meijan hotelli hoitaa kaiken trekkiin liittyen.
Hotellista pari valittua sanaa. Kun hotsan nimi on Peace Ganga, niin mita muuta voi olettaa. Asken kun tultiin paivan reissulta takas niin tosi vahva pilven tuoksu tulee viereisista huoneista. Huippua. Ihan kun ei ois muuten tarpeeks paha olo. Mut huomenna paastaan luontoon! Olipa outo lause mun suusta. Mut se on aika siistia.

Eli seuraavan kerran oon perjantaina taalla :)

Pokharassa

Pokharassa ollaan. Bussimatka oli tosin hirvein ikina. Perun kaikki puheeni edellisesta reissusta. Bussi lahti Kathmandusta klo 12 ja kesti yli kaksi tuntia paasta KTM:sta ulos, kun kaksikaistaisella "moottoritiella" oli tapahtunu onnettomuus. Kukaan ei vissiin loukkaantunu, mutta voitte kuvitella, kun maan ainoalla moottoritiella tapahtuu jotain odottamatonta, niin liikenne pysahtyy sitten siihen. Perilla Pokharassa vasta klo 20. Ei siina muuta mutta kun Pokharaan on Kathmandusta 200 km. 200 km 8 tunnissa niin voitte laskea keskinopeuden... Soitettiin matkalta Gauri Shankar Guest Houseen, jonka omistajan veli on suomalaisen naisen kanssa naimisissa. Heilla ei ollut tilaa, mutta omistaja sano etta sen veljella on lahella hotelli niin vie meidat sinne. Ja piti lupauksensa. Meijan hotsa on ihan siisti ja iso ja parvekkeella ja vessalla. 400rupiaa kolmeen pekkaan yosta ei oo paha. Huomenna jutellaan trekkauksesta naiden tyyppien kanssa. Mut nyt pitaa menna nukkumaan. :) Huomiseen.

Ma sundari Nepal man parchha

Jumalan armosta takaisin Kathmandussa. Bussimatkat Chitwaniin ja takas paas kylla mun pelottavimmat kokemukset ikina - top kymppiin. Serpenttiiniteita kuppasilla busseilla... Bussikuski ajaa metrin paassa reunasta ja reunan toisella puolella parinsadan metrin pudotus rotkoon. Kuumottavaa. Mutta maisemat henkeasalpaavan kauniita. Viidakkoon kun paastiin niin ihan kunnon sademetsa se oli. Mikaan ei kuivanu ja aamusin kaikkialla vaan sumua. Jarjettoman kaunista. Ainoa huono puoli oli ystavamme otokat, joiden maara ja koko on vahan eri kaliiperia meijan takametsan porriaisten kanssa.
Mutta uitiin kahdesti norsujen kanssa! Sanoin ei vaan pysty kuvailee sita tunnetta, mitka ne elaimet mussa herattaa. Viisaita, lempeita ja persoonallisia otuksia. Nelja sellaista siella oli. Kahesti paastiin myos ratsastaa niilla. Toisella ratsastuskerralla bongasin SARVIKUONON! Se oli sellasessa mutakuopassa keskella ryteikkoa, ja norsut meni vaan siita lapi. Iso sarvikuonouros katto meikalaista suoraan silmiin ja lahti lievasti harmistuneena kavelemaan pois. JEEEEEEE! Tiikereita ei tosin bongattu, mutta ne onkin yoelaimia. Lopun aikaa chillailtiin siella ja juteltiin paikallisten kanssa. Muut vieraat oli aika omissa oloissaan ja ihan tylsia. Opin paljon lisaa nepalia, josta ymmartaakin koko ajan enemman ja enemman. Aivan mahtavaa.
Huomenna lahetaan Pokharaan. Nyt pitaa menna pesemaan pyykkeja. Farkut on ihan ruskeet siita sarvikuononmetsastyksesta. <3

LOMAAAAAAA!

Vika tyopaiva kahteen viikkoon ohi. Vahan surullista, silla siella lastenkodilla on niin huippua! Tanaan tosin vahan tylsempi paiva, mutta nuorempien kanssa leikittiin ja palloiltiin. Vyotarosta alaspain tosin kaikki lihakset huutaa hoosiannaa; takapuoli ehka ikina oo ollu nain kipee. Mutta se on vain merkki siita etta lihaksia tulee...
Thamelin kautta tultiin tanaan ja taas hirveiden alennusten kera. Heti tosiaan kun mainitsee etta on toissa taalla niin hinnat tippuu melkein puolella alas. Uskomatonta.
HUOMENNA CHITWANIIN!
Siella ei oo sahkoa eika siis nettia, joten vasta torstai-iltana kuulette musta seuraavan kerran. Rukoilkaa ettei tiikerit syo eika sarvikuonot hyokkaa. Mut rukoilkaa etta me niita myos nahtaisiin. :)
Elama on vaan joskus ihan kivaa :) Ikava kylla vahan kotiinkin... <3

Nepali Shortcut

Tanaan mentiin noin 800 metria kolmessa tunnissa. Suoraan ylospain. Lahettiin lastenkodilta taksilla Buddhanilkathaan (kahdeksan anki samaan, herkkaa) poikien kanssa. Huomaa etta on ollu tosi ikava poikaporukassa hengailua kun oli ihan huippureissu. Mina, Orppa ja Becky ja seitseman poikaa lastenkodilta. Kaytiin ensin katsomassa kuuluisaa Buddhanilkathan Sleeping Vishnu-temppelia ja nahtiin se, kuinka ihmiset oikeasti kuvittelee etta siina makaa oikea jumala. Hieno se kuitenkin silti oli. Sit lahettiin tallaamaan kohti Nagi Gompaa, joka tiibetilainen nunnaluostari kukkulan paalla. Tasta paastaankin iloiseen Nepali Shortcuttiin... Koska me ei haluttu menna tieta pitkin, joka ois kiemurrellu ja sit ois joutunu maksamaan jotain siita etta paasis sinne luostariin, niin mehan lahettiin sitten poikien johtamana ryteikosta lapi. Tosi jyrkkaa nousua ja vaikeakulkuista maastoa, mutta nakymat aina ihan uskomattomat! Mitaan niin kaunista nahtyt viela reissun aikana. Kauniin vihreat kukkulat, ja Kathmandu, joka nayttaa korkealta ihan pikkukylalta. JA RAIKASTA ILMAA! Kuumaa silti oli, ja ma en suostunut antamaan laukkuani pojille kannettavaksi. 5 kiloa ekstrapainoa... Mutta sisulla silti piti menna. Astmaattinen ja keuhkoputkentulehduksinen tytto meni sitten poikien perassa etujoukoissa, kun piti nayttaa etta kylla parjaan. Outi ja Becky tuli jalkijoukoissa. Mutta sit kun jalat oli tarpeeks hapoilla, niin se euforian tunne oli ihan uskomaton. Ja kun perille asti paastiin, niin ois voinu menna viela pitemmalle. Nunnaluostari oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Ihmiset tulee sinne mietiskelemaan ja jaadajaada. Jengi etsii kylla sisaista rauhaa vahan vaarasta paikasta...
Alas tultiin sitten samaa Nepali Shortcuttia, kun ei kuulemma voitu menna tieta pitkin kun meilla ei ole lippua... Liukasta soraa ihan hirveasti ja pojat juoksee edella alas. Hissukseen piti tulla, nilkat on nyt ihan hellina. Mut oli ihan huippua paasta tutustumaan niihin lastenkodin poikiin vahan paremmin tollasen toiminnan kautta. Mahtavaa. Nyt vasyttaa...

Patan Aspital

Joo, tanaan tuli kans kulttuurishokkeja koettua kun lahettiin aamulla Patanin sairaalaan (kuulemma paras julkinen sairaala Kathmandussa). Eilen tilasin ajan, tosin sairaalan ykstyisklinikalle (jonka on itse Sir Edmund Hillary kaynyt avaamassa). Ihan joo siisti paikka reikavessoineen kaikkineen. Parempi se oli kun se tavisten puoli. Oli vahan porvari olo kavella sinne yksityisklinikan puolelle, mutta oli siellakin paljon paikallisia. Kurkattiin sinne terveyskeskuksen puolelle ja aika jarkytys se oli. Jorvi tuntui silla hetkella aika mukavalta paikalta jonottaa... Ihmisia ihan pipona ja osastoilla sankyja vieri vieressa. Ei se ahtauskaan viela mitaan, mutta se tunne siita etta siella on tosi likaista sai kylla kylmat vareet nousemaan selkarankaan. Mut siella yksityisklinikan puolella oli mukava paikallinen laakari, joka kuunteli keuhko ja kysyi astmalaakityksen, ihan niinkuin Suomessa. Se tosin kehu etta hyva etta tajusin aloittaa sen antibioottikuurin. Joka siis on yht.14 pilleria, kaks paivassa, huomhuom. Sit se maaras kahta eri yskanlaaketta ja sanoi omalla ihanalla aksentillaan (voitte kuvitella englantia intialaisaksentein): Don't worry, you'll be fine. Tuli ihan hyva mieli. Ei ois Suomessa saanu yhta ystavallista palvelua.

Saunassakin kaytiin tanaan. 45 astetta. Oli paasta itku kun mentiin saunaan. No, suihkusta tuli kuumaa vetta niin oli se sen arvosta. Muuten ollaan vaan mollotettu ja katottu Paon toista tuotantokautta ;)

Huomenna lastenkodin tyypit vie meidan tosiaan sille piknikille luostariin. Aikanen heratys taas aamulla ja pitka paiva, mutta varppina mukava :)

Kaikkea hyvaa sinne! Maanantaina lomille!

Nettia ja sympatiaa

Nettipaikka on taas auki! Hiphei. Alkaa hidaskin yhteys tuntua taivaan lahjalta muutaman hiljaisen paivan jalkeen. Sunnuntaina ei lahdettykaan Godawariin lasten kanssa kun se puutarha olikin kiinni. Onneks ilmottivat meille tarpeeksi ajoissa. Ei mekaan sitten lahdetty lastenkodille kun mun keuhkot sanoi sopimustaan irti. Kovasti ne on tulossa ulos. En tarvii laakaria mulle sanomaan etta keuhkoputkentulehdus mulla nyt on. Tanaan sain vasta apteekistakin antibiootit kun kaikki kaupat on ollu Dashain takia kiinni. Doksisykliinia 14 kpl aamuin illoin viikon ajan. Silla luulis lahtevan. Onneks maanantaina paasee haistelee puhtaampaa ilmaa. Luettiin just Suomen uutisista etta paakaupunkiseudun ilmanlaatu on huono. Tulkaas tanne haisteleen.

Kuultiin myos vahan uusia huhuja. Dashain ajaksi on siis maolaississit luvannu aselevon. Maassa jossa rauhan pitaisi olla. Kathmandun ulkopuolella on siis paljon aseellisia selkkauksia ja maantiet on usein suljettu. Seuraava paivamaara mika kannattaa muistaa on 29.10, jolloin maan johto maolaisineen sulkeutuu pohtimaan maan tilannetta ja vaalien ajankohtaa. Paljon taalla myos huhutaan armeijan (eli kuninkaan) vallankaappauksesta. Jotkut siihen uskoo, toiset ei. Me nyt ei kuitenkan Chitwanin matkaa olla perumassa, vaikka Chitwan sijaitseekin levottomalla Terailla. Mut se on niin turistikohde ja turisteina me sinne mennaan niin ei kyl mitaan pahaa pitais tapahtua.

Loman jalkeen paastaan tutustumaan Thamelin katulapsityohon, kun meidan lastenkodin entinen nuori (Kumar) tekee sita. Thamelissa on noin 6000 katulasta. Jarkyttava maara. Kirjoitan joskus paremmalla ajalla lisaa heista. Ja kun paastaan tarkemmin tutustumaan tahan tyohon. Suurin osa heista tulee maalta, ovat karanneet monista eri syista kotoa. Ei ne kadulla olis jos ne ei siella tulis toimeen, ikava kylla. Kiitos lansimaisten ihmisten, jotka antavat heille rahaa ja ruokaa. Hyvaa hyvyyttaan ja omasta huonosta omastatunnostaan tietysti. Ei ne lapset silla tavalla halua pois kadulta. Ei niita paljon koulun penkki ja tyopaikka hotsita. Hoidetaan vain syyta eika seurausta.

Okei, mut lastenkodilla menee tosi hyvin. Eilen tehtiin rannekoruja tyttojen kanssa ja lennateltiin leijoja poikien kanssa. Tanaan sama homma jatku. Kirsti oli tanaan meidan mukana seurailemassa. Innoissaan ne vielakin on kaikesta mita me niiden kanssa tehdaan. Harmittaa vaan kun on kahtena paiva ollu puolkuntosena etta ei oo kunnolla paassy korista pelaamaan. Se olisi niin mukavaa. Huomaa etta oon sen verran poikatytto etta napertely ei niin silla lailla jaksa kiinnostaa vaan haluais kunnolla ottaa matsia ja riehua. Perjantaina mennaan lastenkodille seuraavan kerran ja Kumar ja pari vanhempaa lasta vie meidat retkelle johonkin tiibetilaisluostariin. Kunnon piknikki. Ihan jees, innolla odotan. On nimittain sen verran tullut kaveltya kuukauden aikana, etta jalkalihakset alkaa olla aika timmit ja ootan viela sita etta paino paasisi putoamaan. Tosin niin kauan kun LaSoonissa kaydaan syomassa niin tuskin tulee tapahtumaan. On nimittain oikeesti sen verran hyvat safkat etta vikana iltana pitaa menna keittiomestaria halaamaan.

(Taa teksti tulee tahan siksi, koska Orppa kaski. Sita siis pisti ampiainen tanaan kun lennateltiin leijoja lastenkodin viereisella niitylla. Sympatiaa, kiitos. Mulle.)

Se naista jutuista. Lisaa taas myohemmin. Kaikki taalla hyvin. Rukoilkaa vaan etta mun keuhkot kestaa :). Ikava <3

Onks Viljoo nakyny?

Unohtuipa sekin mainita, jotta Pipsa sai eilen illalla kaverin. Sen nimi on Viljo. Se on vahan vaaleampi gekko kuin Pipsa ja sekin asuu meidan vaatekaapin takan. Toivottavasti ne ei tee meille lisaa gekkoja. Ei muuta.

Loma on ihan kulman takana

Tanaan mentiin Thameliin varaamaan meijan Chitwanin matka. 29. paiva ois tarkoitus lahtea neljaks paivaks ja kolmeks yoks. Hotellin kotisivut on www.visitnepal.com/islandresort . Saatiin 150 eugenilla eli ihan naurettavan halvalla. Kaikki kuuluu hintaan, matkat, taysihoito, norsusafari, viidakkokavelyt, krokotiilikavely, kylavierailu ja puistomaksu. Heti kun sanoo etta on taalla toissa niin hinta laskee kun norsun hanta. Samalla reissulla ostin kans vaelluskengat ja nekin lahti melko halvalla. Kaupankaynti kay melkein kuin tanssi kun vahan hymyilee ja puhuu nepalia. Etenkin silloin se on katevaa kun osaa sanoa kaikennakoiset hinnat nepaliksi, kun kaupassa on myos muita turisteja. Silloin ne saa myytya meille halvalla ja menettamatta rahaa muilta turisteilta. Kauheasti ne myyjat sit puhuu nepalia takas, mut kylla siita aina ihan ymmartaakin. Vastaa sit aina joo tai ei ja nayttaa silta etta ymmarsi niin ne on tyytyvaisia.
Pitaa vaan rukoilla etta terveys pysyy kohillaan sinne asti.

Seuraava vapaapaiva on meilla keskiviikkona ja sita ennen huomisesta lahtien ollaan lastenkodilla. Huomenna Bishnu vie lapset Godawariin, joka sijaitsee Kathmadun etelapuolella ja siella on kuulemma kauniit maisemat ja kasvitieteellinen puutarha. Jos saa sallii niin me hypataan Pulchowkista niiden bussin kyytiin aamulla ja ollaan siella koko paiva. Kiva paasta ekaa kertaa tasta citysta pois. Huomenna kaikki kaupat on kiinni, ihan kaikki. On vissiin Dashain suurin paiva. Tiistaina paastaan toivottavasti LaSooniin syomaan. Ikava sita paikkaa ja sen chillia tunnelmaa. :)
Kotiin on ikava... Vajaa kaks kuukautta viela :)

Angst

On niin vaikeaa olla mukava kun naa nettiyhteydet on niiiiiiiiiiin hitaita. Galtsussa ja taalla kayminen vie puol tuntia (jos en siis kirjota mitaan). Rayh.
Eilen tosiaan tehtiin niita rannekoruja lasten kanssa. Ihan into piukeena ne niita pykas. Sit pienemmat oli myos tosi innoissaan noista muistipeleista mita tuotiin. Kuviakin saatiin otettua, mutta pitaa laittaa sit galtsuun, kun on tarpeeks nopea yhteys. Muuten menee mielenterveys. Mulla on ikava nopeaa nettia! Ja arsytysta lisaa viela se, etta nyt kun on Dashain, niin suurin osa kaupoista ja rafloista on kiinni. Myos LaSoon. Keskiviikkona vasta helpottaa. Ihan kuin ois joulunaika Suomessa. Kaduillakin on ihan hiljasta. Siis verrattuna yleiseen.
Flunssakin on tullu takaisin. Kurkku kipee, nena valuu ja yskittaa.
Huomenna Sagarmatha-kirkon nuortentapaamiseen ja Supermarketin kautta ehkapa Thameliin. Siella saletisti on paikkoja auki kun turisteja taalla on paljon.
Kauhee angstituspostaus. Yrittakaa kestaa. :)

Unohtuipa sanoa

Tosiaan nahtiin pari paivaa sitten vuoret ensimmaista kertaa (jos lentokoneesta nahtyja ei lasketa). Kaveltiin Orpan kanssa meidan paatieta ja siella ne seiso. Vihreiden kukkuloiden takana kauniit valkoiset huiput. Huippua!
Tanaan meilla on vapaapaiva ja ohjelmassa Orpan hiusten varjaysta ja pyykinpesua. Katotaan sitten illalla, mita oon saanu aikaseks... Harmittaa tosin etta taalla ei voi hiuksia varjata, kun kaupoissa ei myyda vaaleata hiusvaria. Mistakohan johtuu? :) Kampaamoissa saattaa tosin olla mutta pitaapi kayda kysymassa. Juurikasvu ei oo nimittain talla hetkella mitenkaan hirveen kiva. Joo. Mut myohemmin tanaan lisaa :)

Erilaisuutta tamakin

Ihmiset on taalla niin erilaisia. Siis tarkoitan nyt ihan nepalilaisissa. On tosi mukavia tyyppeja ja sit kuulee aina niista paskoista ihmisista. Eilen oli lehdessa, etta lapsenkaappaukset yleistyy Kathmadun laaksossa. Nyt oli Kathmandun keskustassa loydetty 11-vuotias poika kuolleena. Ja mika pahinta, etta armeijan tyyppeja on myos syytetty tallaisista tapahtumista. Taa maa on niin korruptoitunu. Jengi saa lisatienestia kiristamalla ja pelottelemalla tavallisia kansalaisia nappaamalla niiden lapsia. Ja sit jos niilta ei heru niin myydan lapset sit joko kokonaisina tai osissa muihin maihin. Lapsikauppaakin taalla valitettavasti harrastetaan. Nepalin ja Intian valinen raja on aika loyha niin sielta ne lapi paasee. MAAILMA ON NIIN PASKA PAIKKA.

Tosiaan eilen kun oltiin taalla nettipaikassa, niin oltiin niin myohaan, etta me oltiin vikat asiakkaat. Jain sitten haastamaan juttua nettipojan kanssa ja se sit kaski mun vieda paivan lehden mukanani kun aamulla tulee uusi. Ja sit se tarjos mulle ja Orpalle molemmille kouralliset amaloita. Amala on pienenpieni hedelma, joka vastaa c-vitamiinissa kahdeksaa omenaa ja kolmea appelsiinia. Maistuu ensin ihan hullun happamalta, mutta jalkimaku on sellainen, kuin koko suuvarkki tayttyisi sokerista. Pitaa tuoda niita kotiin, jos ne vaan sailyy. ei niita ihan hirveesti syo kun ne tosiaan aluks maistuu niin pahalta. Mutta sita jengi taalla vetaa.

Oltiin tanaan Kirstin kanssa lastenkodilla. Bussilla matkan taittaa puoleentoista tuntiin. Hiphei. Mut silla kai on mentava. Ja sit paikallista logiikkaa, jolle ei voi muuta kuin nauraa: Bussi numero 5 menee Buddhanilkanthaan, mutta ei KAIKKI vitoset sinne mee. O_o
Mut hyva reissu oli silti. Juteltiin pitkaan Bishnun kanssa (siis lastenkodin johtaja) ja sovittiin, etta me tehaan Orpan kanssa case study viidesta lapsesta siella, joilla ei oo viela kummia. Seka suomeksi etta englanniksi. Sit mentiin Kathmandussa sellaselle torille, minne ei kyl lankkarit eksy. Helmitorille. Se on sellainen pienenpieni kuja, jonka Nepalin valtio on aikanaan antanut Intian sikheille. Siella ne myy kaikennakoisia ja -kokoisia helmia. Ostettiin sielta sitten helmikorutarvikkeet lastekodille, kun niita siella huomenna aletaan vaantamaan. Hyvassa lykyssa vanhemmat nuoret alkaa myohemmin tehda niita myytavaksi, kun ollaan ensin opetettu miten niita tehdaan. Hyvaa lisatienestia heille.
Kuultiin myos aika jarkkyja elamantarinoita muutamasta lapsesta lastenkodilla. Yksi tytoista on seitsemanvuotiaana nahnyt maoistien raa'asti (kadet ja jalat poikki ensin ja sitten vasta henki) tappavan isansa. Nyt tytto on kymmenvuotias. Sota jattaa jalkensa. Mutta silti kaikki lapset siella kodilla ovat elamaniloisia ja tyytyvaisia.
Tassa maassa myos harrastetaan bisneslastenkotitoimintaan. Jengi avaa lastenkoteja ulkomaisen rahan toivossa ja sitten kun sita ei tule, niin lapset viskataan pellolle. MSCC:lla on yksi lapsi pelastettu sellaisesta kodista. Lansimaitakin osataan kayttaa taalla hyvaksi.
Mitaan muuta en talta reissulta toivo kun sita etta voitas siella lastenkodilla olla hyodyksi. Ainakin me sinne viedaan huomenna rannekoruaskartelujen lisaks pari kehittavaa muistipelia. Ja sit mennaan joku paiva niiden kanssa vaateostoksille, kun lapsiraukoilla on vaan vanhoja ja nuhjusia vaatteita. Nyt heitankin haasteen juuri Sinulle! Jos haluat auttaa naita lapsia, niin laheta mulle sahkopostia osoitteeseen laura.rubydee@gmail.com niin laitan sulle tilinumeron johon voi muutaman euron pistaa. Pienikin maara auttaa jo paljon ja siita 100% menee lasten hyvaksi. En ota vastaan hirveen isoja summia ettei ne ihan saikahda siella lastenkodilla. Nyt on hetkesi harjoittaa OIKEUTTA, niin kuin ystavamme Dr. Rokaya sanoi. :) Parempaa prosenttia et loyda mistaan!

Sit lisaa Dashaista. Suomeksi verijuhla. Muut hindumaat on jarkyttyneita siita teurastuksesta, mika Nepalissa tapahtuu Dashain aikana. 46.000 vuohta ja puhvelia tuodaan Intiasta tapettavaks. Veri on uhri, ja ne joissakin paikoissa tappaa elaimet tosi raa'asti. Mm. Bhaktapurissa, mika on viereinen kaupunki, niin siella siat teurastetaan nylkemalla ne elavalta ja repimalla elavan sydamen ulos ja uhraavat sen jumalille. Hiphei hindut. Huomenna Durbar Squarella hallitus ja armeija uhraa 900 puhvelia ja pukkia siunaukseks valtiolle. Ne kylla tapetaan "humaanisti" paa poikki khukhurilla. Pari tuntia kestaa tata hupia. Ei olla menossa. Muuten niin vakivallaton kansa sekoaa ihan taysin kun saavat lihaa.

Sit taas iloisia juttuja. Oltiin taas asken LaSoonissa syomassa ja nyt juteltiin ihan pitkat patkat sen kivan pojan kanssa. Se kyseli kaikkea meista ja kertoi myos itestaankin. Oikein mukavaa. :)

P.S. Mun nappaimistolla kavelee otokka. High-tech kohtaa low-techin.

On taalla ihan kivaakin

Aamusta tosiaan lahettiin lastenkodille, ja hups, heilla oli koulun viimeinen paiva. Mentiin sitten katsomaan tanssiesityksia ja opettajien moniamonia puheita. Ja taalla on KYLMA! Sadepaiva, niin taalla on ollu vaan joku 15 astetta ja me ollaan ihan jaassa... Noloa tunnustaa olla suomalainen. Koko show'n vei tanaan sellainen 5-6-vuotias tytto, joka tanssi perinteista nepalitanssia. Harmittaa etta Orppa jatti kameransa kotio... Huomenna mennaan taas uudestaan, mut Kirsti on meidan mukana. Lapset oli tosi iloisia etta oltiin siella ja itestakin tuntu tosi mukavalta. HUIPPUA. Mut mun hiukset on niille edelleenkin niin uus asia, etta niita pitaa lahmii koko ajan. Mut ne saa sen anteeksi. :)
Ja sit toiseen iloiseen asiaan. Mentiin yllattaen taas LaSooniin syomaan, ja satuin kysymaan silta kivoimmalta tarjoilijalta, etta kuunteleeko se rappia ja osaisko se suositella mulle jotain hyvia nepalilaisia artisteja. No poika tarjoutu tekemaan sit mulle levyn sen suosikeista. Ja tarjoutu se myos viemaan mut joku paiva Thameliin levyostoksille. Hupshups. Sit soitin sille yhen Avaimen biisin mun amparista ja se tykkas. Kivaa etta taalta saa kavereita (sopoja sellaisia)!! :) ;)

Freak Street

Aamulla tosiaan kouluhommia nettipaikassa. Sit aloitin vaantamaan yhta rannekorua YWCA:lla, mutta se jai kesken kun piti menna Thamelissa kaymaan. Mekon sain sovitettua ja hyva onkin! Sitten suunnattiin Durbar Squarelle, kun Orpan piti saada turistipassi sinne. Kauhea ryysis ja hermo meinas menna, mutta paastiin kuin paastiin sinne. Sit suunnattiin kuuluisalle hippikadulle Freak Streetille. Lepposa meininki siella. Kaytiin yhessa kahvilassa juomassa kokikset ja todettiin etta tullaan joskus myohemminkin tanne. Paljon hauskoja kauppoja ja hyvaa musiikkia. :)

Huomenna lastenkodille. Kirsti sanoi etta meidan pitaa alkaa menna bussilla. Mut me mennaan huomenna taksilla ja kun Kirsti tulee meidan mukaan keskiviikkona niin mennaan bussilla ja katotaan kuinka hirveeta se reissaaminen on...

Joo, no tassapa nama. En oo valttyny ihmettelemasta, etta miksi taalla ei nay se, etta sota on alle vuosi sitten paattynyt. Voi tosin olla etta se ei ole Kathmanduun niin paljon vaikuttanut. Ja ehka ihmiset on pidattyvaisempia kertomaan naista asioista.
Pitaa nahda lisaa :)

Pipsa

Joo, fauna lisaanty eilen taas yhdella. Tultiin nettipaikasta kotiin (ei taa mikaan kahvila oo) ja nahtiin makuuhuoneen puolella 10 cm gekko. Yritettiin sita sit vapauttaa, mutta se livisti meidan vaatekaapin taakse. Meidan kaikkien mielenterveyden takia ristittiin se Pipsaksi, joka asuu meidan vaatekaapin takana. Rukoiltiin myos sen puolesta, etta se sois kaikki hamikset ja torakat ja ettei se kompisi yolla meidan sankyihin. Ei kylla uni tullut silmaan viime yona. Toivottavasti Pipsalla on hyva elama siella meidan vaatekaapin takana ja etta se ei tulisi sielta pois.

Tanaan on ollu koulutehtavien tekoa. Siksi oon niin aikasin taalla nettipaikassa. Kirjotan varmaan myohemmin lisaa, mutta tassa lahinna nyt vaan Pipsasta. :)

Suomalaisen koti on siella missa saunakin

Otsikosta voi paljon paatella mita ollaan tanaan Orpan kanssa tehty... Oltiin taas Greenwichilla saunomassa. Mun jalat on ehka ensimmaista kertaa vaaleanpunaiset!! Koko reissun ajan ne on ollu jalestansa harmaat tai mustat. Lepposa paiva tamakin. Paitsi meijan vakkarinettipaikassa naa pojat on vaan saanu musta niin hyvat naurut. Eilen kerroin niille, etta ois kiva joskus pelata niiden kanssa Age of Empiresia, jota ne taalla joka ilta pelailee, ja tanaan sain slaagin kun taalla sisalla oli ihan jarkyttavan kokoinen heinasirkka. Noh, kiva tuottaa ihmisille hupia. Mut meijan nettipoika lupas opettaa mulle joku ilta miten Age of Empiresia pelataan. Kylla sitten pojilla hymy hyytyy kun ma ne siina pieksen. Just joo.

Saunassa oikeasti aloin miettimaan sita, etta missa suomalainen tuntee itsensa kotoisaksi, ja tulin siihen tulokseen etta vaikka missa pain maailmaa olisikin, niin jos saunaan paasee niin koti-ikava hellittaa.

Mentiin LaSooniin taas syomaan ja kas, yllattaen sinne tuli suomalainen YK-pariskunta, jonka tapasimme jo raamattupiirissa pari viikkoa sitten. Liityimme sitten heidan seuraansa ja juttelimme taman maan tilanteesta ja minkalaista Suomessa on ja Tehyn lakosta ja Chitwanista ja Kathmandun sairaaloista. Ihan mukava illallinen.

Huomenna ollaan aamupaiva YWCA:lla ja sit pitaa menna Thameliin ja Durbar Squarelle vahan hoitelemaan bisneksia. Huomenna nettipoika myos lupas auttaa mua, kun haluaisin siirtaa pari CD:ta mun mp3-soittimeen. Paatettiin jo kaikki tytot yhessa etta kun taalta pois lahetaan niin nettipojalle pitaa hommata joku lahja. Se pitaa puljuaan joka ikinen paiva pystyssa aamusta iltaan. Mahtava kaveri ja aina meita auttamassa.

Ikava teita <3. Alkaa unohtako mua tanne. Etanapostia saa myos lahettaa osoitteeseen Laura Salo/Nepal Mahila Bishwasi Sangh (YWCA), P.O.Box No.:19132, Kathmandu, Nepal :)

Hoina Dhulikel

Elikka ei sit Dhulikelin reissusta mitaan tullu. Aamulla naytti silta etta pilvimassa jatkuu Intiaan asti niin paatettiin olla menematta. Lahettiin sit aamusta heti Thameliin (taas). Kavin sovittaa mun mekkoa ja meen maanantaina sinne uudestaan. Sit ostin pari Manu Chaon levya (piraatteja, tottakai ;)) ja nepalilaista rappia. Ihan altsin hyvan kuulosta.

Sitten suunnistettiin kohti Kathmandun Durbar Squarea. Sinne pitikin yllattaen ostaa turistipassi (200rupiaa) ja sit kaytiin laheisessa turistitoimistossa pidentamaan se aika marraskuun puolivaliin. Siella oli sitten ihan pirskeet. Ikivanhalle temppelialueelle oli pystytetty lava, josta soi kunnon tanssimusiikki. Varmaan noin tuhat ihmista hengaili siella ja juhli Dashain alkamista. Kouluista on parin viikon - kuukauden lomia ja jengi oli ihan into piukeella. Lepposaa oli ja pitkasta aika naamalle tuli hymy kun kaveli ulkona. Yleensa on ollu aika hiljasessa kun kaikki energia menee autojen ja moottoripyorien ja hustlaajien vaistelyyn. Mutta bisnesta siellakin tehdaan. Mitakohan Shiva, Ganesh tai Hanuman sanois siita kaikesta kaupankaynnista pyhilla alueilla? Kysynpahan vaan. Sit tallailtiin ja vahan eksyttiin ja otettiin porvaristi taksi kotio.

Huomenna olis aikomus menna taas vahan saunomaan. On kylla taas sellaset kakat kertyny parin viikon aikana etta hyva olis kayda. :)

Viikonloppua ootellessa

Mummille oikein hyvaa syntymapaivaa :)
Silmat vahan paremmat. Meijan terveydenhoitajaopiskelijat sano etta ne tipat mita sain niin on antibioottia. Jotain Ciplox-jotain. Aika helposti niita apteekista vaan saa. Eika kayny ees kukkarolle: 41 rupiaa. Muuten on ollu tanaan tosi ankee olo. En tiia miks mutta mieli on matala ja fyysinen olo sen mukana. Mutta ei meilla oikeata vapaapaivaa oo ollu kun 2.10, etta voi olla etta siksikin vahan vasy.

Taas oon paassy Forget Kathmandua lukemalla Nepalin historiaa jo 1960-luvulle asti. Tan maan johtajat on melkein jalestansa ollu ihan hanurista. Anarkia ja kansalaistottelemattomuus on ollut se, milla kansa on haluamiaan asioita lopun viimein saanu. Gandhin vaikutusta taalla moni muutos on ollut. Pitaa myos pitaa mielessa herran kuuluisin lausahdus "An eye for an eye will make us all blind."
Ei taalla vielakaan oikein demokratia toimi, vaikka kuinka niin toivoisi. Vaalitkin, joista oli odotettu demokraattisimpia pitkaan aikaan, siirtyivat.

Tohtori Rokaya sanoi lounaallamme etta asiat ei muutu kuin sisaltapain. Jos me vain jatkamme ihmisten auttamista, kuinka hienoa se onkin, mikaan ei muutu. Koko systeemin taytyy muuttua. Suomessakin sosiaalipuolen tyontekijoina vain hoidamme seurausta, emme puutu itse syyhyn. Jos ajatellaan nyt ihan yhteiskunnallisella tasolla. Hienoa kuitenkin nahda etta vihdoin Suomessa ammutaan kovilla. Tarkoitan nyt naita Tehyn joukkoirtisanomisia ja naisten solidaarisuuslakkoa. Mahtavaa! Asiat ei tuu muuttumaan jos tyydytaan siihen mita saadaan ja valitetaan ja mutistaan yksinaan.

Vahan kevyempiin asioihin seuraavaksi. Meidan jokailtaiset hamahakkipeijaiset sai pari paivaa sitten ihan uuden savyn kun allekirjoittanut meni vessaan ja laittoi juuri ovea kiinni ja kiljaisi. Meidan vessassa oli gekko! Saatiin se kuitenkin elavana ulos. Noi asuntolan naiset aina kyl repii huumoria aina kun me kiljutaan hamisten peraan. Orppa on kylla kunnostautunu teurastajana. Mina ja Paula jatetaan ne hommat sille taysin. Jeps. Huomenna ehka lissaa. <3

Sairas maailma

Silmatulehdus piste com. Tanaan en sitten menny muppeilemaan. Pitaa huomenna saada otettua muut kiinni. Sain apteekista jotain silma/korvatippoja jotka kirvelee ihan hirveesti. Noh, toivottavasti on huomenna parempi. Pitais tosiaan arskat ostaa etta kestaa tota aurinkoa.

Viela astetta ikavampia uutisia. Perjantaina laheisesta kylasta kidnapattiin 8-vuotias poika. Intialaiset nappasivat rahan toivossa. Noh, maanantaina poika loydettiin kuolleena ilman munuaisia. Tekijat saatiin kiinni ja eilen ei ollu koulua taalla Kathmandussa. Tassa eilen myos mellakoitiin tassa meijan lahella. Paikalliset haluais ne miehet pois vankilasta, etta ne vois tappaa ne miehet. Sairas, sairas maailma.

Vahan pistaa hiljaseks. Muuten taalla kylla menee ihan hyvin. Ens viikolla Dashain-juhla alkaa ja me mennaan sit sinne lastenkodille kun ne lapset siella koko ajan on.
Sit 29.10 koittaa meijan loma. Tassapa nama, lisaa myohemmin kun taas nakee vahan paremmin... Ikava teita. Voitte ihmiset lisailla mua meseen kun ois niin kiva jutella teijan kanssa! laura.rubydee@hotmail.com <3

@penstaartje

Nukketeatterijuttuja sit tanaan. Outo mies ja meinasin hajota kun se puhu englantia. Siihen verratuna paikallisetkin puhuu parempaa... Ok, mut se siita. Raskas paiva kun noin tuskartelut ei oo mun juttu. Melkosta vaantamista ja paha mieli vaan tuli, kun en saanu siita nukesta sellasta kun olisin halunnut. Mut ei saa valittaa.
Mut kylla talla viikolla oppii varmana paljon sellasia asioita askartelusta, mista on hyotya myos Suomessa.
Tultiin just asken LaSoonista syomasta ja oli kylla taas niin hyvat ruuat etta. Saatiin me siella kirkolla tanaan lounas mut kun se on sita daal-baathia josta mulle tulee lahinna vaan aina oksennus mieleen. Ei millaan pahalla, mutta siihen ruokaan en saletisti tuu tottumaan. Se on ehka pahin kulttuurishokki taalla.

Muuten menee vaan entista paremmin. Ihmiset on ihania ja tahan meteliin alkaa tottua. Viime yona ei meinannu tulla uni kun oli niin hiljasta kun koirat ei haukkunu. Koiria taalla on paljon. Ne nukkuu kadulla paivat ja sit alottaa pirskeensa yolla. Muutamina oina on kuulostanu silta kun jotain koiraa ois tapettu. Mukavaa.

Leppostahan taalla. :) Lampimia paivia. Viikonloppuna mennaan kattomaan vuoria Dhulikeliin, joka on 32 km Kathmandusta landelle pain. Kiva paasta tasta kylasta pois. Kaikki sanoo etta aito Nepal on Kathmandun ulkopuolella! :)

Nahdaan taas :)

Parempi

Jepjep. Tanaan oltiin taas siella kansainvalisessa jumiksessa (ajoissa talla kertaa). Seurakunnan pappina on ihan loistava skotlantilainen mies, jota on aivan ihana kuunnella jo pelkan aksentin takia :). Mentiin taas yllattaen LaSooniin syomaan. Siella oli tanaan myynnissa tosi hyvalaatuisia naisten alusvaatteita ja koruja. Tottakai sinne piti tunkea vahan rahaa... Hupshups. Mut aika porvaripaikka se rafla. Mut siella meita ei tuijoteta niinkun ihan kaikkialla muualla. Siihen alkaa jo tottua ja sit vaan tuijottaa takas. Naiset omistaa sen paikan. Taalla kylla naiset on tosi feministeja. Ymmartaa sen, kun taalla naisten oikeudet on vasta viime vuosina paassy lansimaiden tasolle. Hullua ajatella, etta vasta pari vuotta sitten alle 35-vuotias nainen sai hakea passia ilman vanhempiensa tai aviomiehen lupaa. Hullua.

Sit lahettiin taas Thameliin. Tormattiin siella muihin Diakkilaisiinkin. Kiva kuulla tuntemattomien ihmisten puhuvan suomea. Harma, tuo niin rakas kieli! Ostelin sit taas kaikkea. Vaatteita itelleni. Hupshups. Iskalle ostin shakkilaudan. Saas naha miten sen saan kotiin tuotua. Lahetan varmaan joitakin juttuja pakettina edelta Suomeen. Ja niin, sit teetin sellasen maailman kauneimman puvun. Sellasen ruskean mekon, kiinalaistyyppisen ja makso vaan noin 27e. NIIIIIIN KAUNIS.

Ostin pari paivaa sitten kirjan nimelta Forget Kathmandu, joka on nepalilaisen naisen kirjoittama kirja Nepalin tilanteesta. Lahtien kuninkaallisesta veriloylysta (2001) nykypaivaan. Kirja on painettu 2005 Intiassa, koska tuohon aikaan se oli pannassa Nepalissa, koska se kirja ei nykyista kuningasta mairittele. Nyt kun kuninkaan valta on pienenemassa niin sita saa taas Nepalista sita kirjaa. Todella mielenkiintoinen poliittinen kirja. Tama valtio on kahden suuren tulen valissa: maolaisten vasemmiston ja kuningasmielisen oikeiston valissa. Kumpikaan niista ei oikein ole hyva vaihtoehto. Parlamentaarinen demokratiakin on taalla niin lapsenkengissa. Vuodesta 1990 se on ollut olemassa. Kirjan ensimmainen kappale alkaa otsikolla "A Constitutional Neverneverland", mika kertoo kuinkaa demokraattinen valtio tamakin on.
Olipas nyt kauhean poliittinen vuodatus, mutta hyvaa esimerkkia sinne koti-Suomeen. NUORISSA ON TULEVAISUUS. Muutos on mahdollinen ja me pystymme vaikuttamaan asioihin Suomessa.

Mut joo, ens viikolla voi olla vahan hiljasta taalla kun ollaan siella nukketeatteriworkshopissa, mutta kattellaan. Ikava on kaikkia ja SUOMEA! <3

Eilisesta

Johan oli tosiaan eilen paiva. Saatiin YWCA:n johtajalta Dropatilta aidillisia neuvoja. Kahden tunnin opetusta naiseudesta ja Jumalan seuraamisesta. Siina askartelun lomassa oli ihanaa kuunnella voimakkaan ensimmaisen sukupolven kristityn naisen mietteita elamasta. Miksi ruikuttaa ja itkea jonkun miehen peraan, joka ei ole tarpeeksi hyva. Miksi ylipaataan itkea kun minulla on elama. Jos tekee Jumalan tahdon mukaan niin varmasti han siunaa. Han myos profetoi meille hienot miehet. :) Taytyy vain loytaa se kylkiluu, josta on lahtoisin.
Kunnon potkua persauksille. Ei mitaan hyysaamista etta kylla se siita vaan nyrkkia lattiaan etta lopeta ruikuttaminen ja katso eteenpain. Han ei enaa halua meidan itkevan muusta kuin onnesta. MAHTAVAA.

Tanaan olimme Dropatin ja hanen miehensa, Dr. Rokayan perustamassa Sagarmatha (vuori) Churchissa jumalanpalveluksessa. Nepaliksi taas mutta Dropati kaansi meille englanniksi. Saimme puhua seurakunnalle (noin 25-30 henkea) ja myos jumiksen jalkeisessa nuorten fellowshipissa. Sitten Dropati vei meidat lounaalle miehensa kanssa ja lahti omille asioilleen.
Ihanaa oli jutella tohtorin kanssa. Siina vasta viisas mies. Matkustellut ympari maailmaa luodakseen Nepaliin rauhaa. Han on myos perustanut National Council of Churches in Nepal - nimisen konsiilin, jossa pastorit ympari Nepalia voi kokoontua yhteen ja keskustella Nepalin tulevaisuudesta. Han myos puhui vahvasti siita, kuinka kristittyjen tulisi toimia yhteiskunnassa. Kristityn tulisi olla poliittisesti aktiivinen ja uskaltaa tuoda mielipiteensa kirkon ja maan tilasta julki. Puhuimme myos Suomen kirkon ongelmista. Tohtori oli samaa mielta ja sanoi etta kirkon ei tule kuunnella sita mita hallitus tai yleinen mielipide maaraa. Han sanoi luottavansa nuoriin kaikkialla, silla muutos lahtee meista.
Han myos puhui kirkon tekemasta diakoniasta ja sen merkityksesta. Kirkon diakonia ja yksityisen ihmisen diakonia EI ole hyvantekevaisyytta, VAAN OIKEUTTA. Hienosti sanottu.
Meidan tulisi menna sinne missa hata on suurin ja antaa niille joilla ei ole, koska heillekin kuuluu osa.

Ensi viikolla mennaan Riitta-Leena Vuotilaisen tyopaikalle kristillisen kasvatuksen keskukseen, jonne tulee eras hollantilainen taiteilija pitamaan workshoppia nukketeatterista ja kuinka tehda kierratysmateriaaleista nukkeja ja kuinka tehda scripti. Luulisi siita olevan hyotya seka taalla etta kotimaassa. Workshoppi vie meilta koko ens viikon, ma-pe 9-17. Rankka viikko etta kahhellaan ehinko kirjoittelemaan. :) Kiitos etta luet tata. <3

Hard day's night

Noh niin. Asuntolassa asuvan Khrisna-nimisen naisen ihmelaakkeen ansiosta (oli kylla pahanmakuista) flunssa on tipotiessaan. Muuten kylla ollu ehka maailman rankin paiva. Tanaan saanu asuntolan johtajalta Dropatilta sielunhoitoa, vahvoja sanoja ja profetiaa. Olo parempi.

Nepalista muuten, etta kuulin etta vaaleja siirrettaisiin, koska maolaiset ei paase yhteisymmarrykseen hallituksen kanssa. Kuumottavaa.
Ostin tanaan kirjakaupasta painavan kirjan, jonka nimi on A People's War, jossa on voimakkaita kuvia 1996-2006 kestaneesta sisallissodasta. Omat henkilokohtaisen elaman ongelmat pieneni kertalaakista. Tosiaan YK on taalla valvomassa viime marraskuussa allekirjoitettua rauhansopimusta. YK:n paamaja on ihan meidan lahella ja niita YK:n autoja nakee taalla koko ajan. Nyt on ollu taalla aika rauhallista, mutta tilanne saatta huomenna olla ihan eri nakoinen.
Kuumottavaa.

Janna silti nahda ihmisia taalla ja kuulla niiden elamantarinoita. Olisi silti mukavaa paasta tasta kaupungista pois nakemaan milta Nepal oikeasti nayttaa.

Huomenna mennaan eri seurakunnan jumikseen ja nuorten kokoontumiseen (kaikki nepaliksi taas). Sunnuntaina shoppailemaan Thameliin ja ehka kattoo Kathmadun Durbar Squarea. Tassapa nama. Ootte rakkaita <3

Tahtoo kotiin

On joitakin paivia, jolloin ei halua kotiin ja on valilla naita paivia jolloinka lahtis viivana kotio taalta kalysesta kylasta. Mulla on eilisesta lahtien ollu flunssa, vaikka taalla on noin 30 astetta lamminta. Ma haluan kotiin Suomeen peiton alle sairastaan! Taa paiva menny oikeastaan sairastaessa, mut oltiin me hyodyksikin. Askarreltiin kaikennakosia juttuja YWCA:lla: laatikoita ja kortteja ja rannekoruja. Ihan mukavaa napertelya sen taksimatkailun vaihteeks.

Eilen keskiviikkona oltiin lastenkodilla ja tuotiin sinne koripallo, mika ostettiin marketista. Vahanko pojat oli liekeissa. Otettiin sitten matsi tytot vastaan pojat ja tytot voitti 21-17. Orpan korinalustyo oli tosin meidan voiton avain, kun se oli niita kaikkia poikia pitempi... Ihan mukava paiva, mutta ei ois pitany riehua kun eilen tuntu vahan flunssaselta... Tyhma paa.
Kuultiin samana paivana lastenkodin johtajalta, etta maanantaina meidan tyomatkan varrella Japanin suurlahetyston kohdalla oli ollu pommi. Hiphei hurjaa.

Toissapaivana tiistaina kun Orpan synttarit oli niin mentiin Greenwich Village Hotelliin SAUNOMAAN! Suomen mittapuulla vahan kuppanen sauna mutta meille pala taivasta. Ette usko sen mustan nahan maaraa mika iholta irtosi. Ja suihkusta tuli LAMMINTA VETTA! Onni on pienia asioita.

Tassapa nama talta paivalta. Ikava on kova. <3

Onni on kuiva kakka

No tammonen paiva sitten tanaan. Vatsa ilmottelee jo heti herattya ettei mitaan yhteistyota voi tehda. Imodiumia naamaan ja toihin lastenkodille sitten. Vahan vasyny olo oli koko paivan mutta silti ihan jees paiva.
Eilen olin kansainvalisessa messussa Patanissa. Sinne loytaminen oli kyllakin ihan luku sinansa mutta vahan myohassa sinne paastiin. Ihan jees meininki, olis kiva menna ens sunnuntaina ihan alusta lahtien. Sit oikeastaan mentiin La'Sooniin (se ihana ruokapaikka) syomaan ja lahin sit viela Piritan kanssa etsimaan Patan Durbar Squarea ja Mangal Bazaria. Loytyhan se ja hieno olikin. Kaikkien kolmen kaupungin (Kathmandu, Patan, Bhaktapur) Durbar Squaret elikka temppeliaukiot on Unescon maailmanperintolistalla.

Aiti kysy jotain etta mita ne taksit maksaa. Noh Lahetysseura maksaa meijan tyomatkat sinne lastenkodille, minne maksaa noin 300-400 rupiaa (4-5e) riippuen bensatilanteesta per suunta. Joskus taksikuskit yrittaa huijata ja pyytaa liikaa mut nyt tietaa suurin piirtein etta mita minnekin maksaa. Lastenkodilla ollaan 3 paivaa viikossa. Ja nepalin kielioppi ja kirjotus tosi vaikeata, mutta perussanojen aantaminen on helppoa ja tuun kylla kaupassa esim ymmarretyksi. Ihan mukava kieli. :)

Luin eilen uutisista, etta jossain pain ita-Intiaa on ollu mellakoita paikallisen Idolsin vuoksi, koska Intian Idolsin voitti viime viikolla nepalilaissyntyinen poika. Vahan taalla jengi on ollu ilosia sen takia :)

Huomenna Orpan synttarit ja mennaan ehka hotellille uimaan ja syomaan ja saunomaan. Toivottavasti onnistuu!! Jep mutta se tasta paivityksesta. Kaikkea hyvaa kotio!

:)

Nyt mennaan aika hyvalla hapella taalla. Nyt on ollu eilinen ja taa paiva lampimampaa. Nyt vahan tihuttaa vetta ja silleen. Tanaan saatiin ekaa kertaa lamminta (ehka kadenlamposta) suihkuvetta silla seurauksella, etta vessanpontto ei enaa vetany. Kiva oli herata aamulla ja kun vatsa on vahan loysalla niin huomata ettei vessa veda. Hiphei. Mut onneks meilla on ampari vessassa tollasia tapauksia varten.

Nyt meilla on ollu kaksi ihan huippupaivaa siella lastenkodilla. Lapset on vaan niin ihania ja kovasti ne juttelee. Onneks ihmisten valisesta kommunikaatiosta niin vahan on sanallista, niin ei haittaa. Kosketus puhuu enemman kuin tuhat sanaa. Nyt tuntuu silta etta on tyossa ihan ruohonjuuritasolla, vaikka tuntuu ettei me niin hirveesti siella lastenkodilla teha mut silti se mita me voidaan siella tehda niin tuntuu tarkealta. Sinne lastenkodille on tunnin taksimatka, vaikka matkaa on vaan muutama kilometri. Ruuhkat on ihan hirveita taalla. Ei mitaan verrattuna rakkaaseeb koti-Suomeen. Saas naha minkalaisia ollaan kun tullaan takas. Mietittiin sita just tanaan. Varmaan seotaan kaikkeen hiljaisuuteen ja huudetaan vaan koko ajan.

Sekoamisesta puheen ollen, mulle kavi tanaan niin kun oltiin vapaapaivana Thamelissa, joka on Kathmandun "turistirysa". Meni ihan hulluna rahaa ja ois menny viela enemman jos ei olis tinkiny. Mut loysin kaikkee kivaa. Ellulle ja Juholle haluamiaan kankaita ja sit jotain yllareita niille ja muillekin. Ostin 3 isoa pashminahuivia. En viela tiia mita niille teen... Mut tuntuu silti etta maksoin joistakin vahan liikaa. Ehka sitten kun puhuu vahan paremmin nepalia niin saa vahan halvemmalla. Saa muuten sit esittaa toiveita etta mita haluaa tuliaisiks. Hirveesti en voi tuoda kun lentokoneessa on rajotukset. Mut joo. Nyt ollaan menossa yhteen ihanaa raflaan syomaan, missa ollaan jo muutaman kerran kayty. Namnam. Ootte mun mielessa kaikki :)

Ei paha

Nyt on siis jo muutama paiva takana tata kaaosta ja kylla siihen tottuu. Joka paiva on uusi seikkailu, kun aina ei oo sahkoa, vetta tai ulos ei kannata menna. Vetta sataa ja on vahan viilea, ehka parisenkymmenta astetta. Ollaan jo vahan tutustuttu paikalliseen Patanin seurakuntaan. Perjantaina oltiin nuortenillassa ja lauantaina kirkossa. Kaikki nepaliksi... Onneksi lauantain saarnaajana oli singaporelainen mies joka piti saarnan englanniksi niin ei menny ihan ohi. Kristillisyys on taalla melko karismaattista, johon tallanen perusluterilainen ei oo ihan tottunu. Kirsti tutustutti meidat lauantaina eraaseen hindupoikaan, jonka koko perheen Kirsti tuntee. Poika asuu Kathmandussa ja lahtisi mielellaan meidan mukaan kiertaa ja nayttaa kaupunkia ja ehka Pokharaan asti. Saas naha. Lauantaina kaytiin myos ekaa kertaa ulkona syomassa. Taalla on vaikka minkalaisia ravintoloita ja vatsansa saa tayteen parilla eurolla. \o/
Ja viela tosi hienoissakin rafloissa on tosi halpaa Suomeen verrattuna. Haha.

Sunnuntaina mentiin Morning Star Children's Charity - nimiseen lastenkotiin yoksi. Oltiin tutustumassa siella jo torstaina. Lapset ihania ja tosi kiinnostuneita meista ja myos meidan tuomista karkeista... Autettiin heita kotilaksyissa (englanti) ja hengailtiin siella. Mitaan muuta ei oikein saatu tehda kun johtaja sanoi etta ollaan vieraita siella. Tosi vaivaantunut olo tuli. Ei kylla menna toista kertaa yoks sinne kun siella ei oikeen yota pystyny olemaan. Ne ois laittanu meijat nukkumaan ulkorakennukseen, mutta kun ma nain sen kuus iso vipeltavaa hamista niin sanoin etta ei pysty. Sisalle paastiin nukkumaan mut siella oli sit torakoita. Ehka hirvein yo ikina. Eika siita oikeastaan ollu mitaan hyotya, koska tuntu etta ite pysty eniten olemaan avuks just niissa kotilaksyjen tekemisissa.

Huomenna mennaan laheiseen hotelliin syomaan ja uimaan, koska siella pidetaan suomenkielinen raamattupiiri. Seinajoelta on 9 hengen porukka taalla tutustumassa SLS:n tyohon Nepalissa 3 viikon ajan. Suomalaisia taalla siis on paljon.

Ja muuten. Lauantai-iltana Kirsti kertoi meille ohjeita maanjaristyksen tullessa. PELOTTAVAA. Kirsti viela sanoi etta Nepaliin odotellaan iso jaristysta. Maa kuulemma jarisee taallapain koko ajan, mut sita ei vaan huomaa.

Poliittinenkin tilanne jarisee kun tiistaina maolaiset ministeri kaveli ulos hallituksesta. Torstaina bensajonossa (jengi oottaa taalla 8-12 tuntia paivassa bensaa ja sita jaetaan 7,5 litraa per tyyppi, etta repikaa siita) tassa meijan lahella opiskelijat hajotti parin taksin ikkunat. Ja kuulemma Terailla oli viime viikolla kuollu 40 tyyppia vakivaltaisuuksissa. Kuohuu ja kuohuu. Mut me ollaan lansimaalaisia, niin ollaan kyl turvassa. Nain meille on sanottu. Mekin ollaan nahty jo yks iso maolaisten mielenosoitus (tai itseasiassa ajettiin taksilla suoraan siihen) ja tassa meijan lahella menee maolaisten busseja ja ne heiluttelee lippuja ja laulaa voitonlauluja. Mut ne vilkuttelee ja hymyilee meille. Ehka se on hyva, mut me ollaan aika viileesti menty niista vaan ohi eika olla jaaty juttelemaan.

Tulipa paljon tekstia. Kova ikava mulla silti on teita. Ollaan taas yhteyksissa. Sahkopostia voi lahettaa osoitteeseen ywca@wlink.com.np (sen asuntolan sahkoposti) ja laittakaa otsikoks Laura. Jos haluaa mut laura.rubydee@gmail.com toimii myos. Ootte rakkaita :)

Paadyttiin Pataniin

Jepjep. Nyt ollaan jo kolmatta paivaa Kathmandussa. Asutaan tarkalleen ottaen Patanin kaupungissa, ihan Kathmandun rajalla. Vahan niinkun asuisi Espoossa... Asuntola on ihana ja meilla kolmella on oma pikkukeittio ja vessa. Jossa tosin eilen bongasin 7,5cm halkaisijaltaan olevan hamahakin, joten kaytan kaytavan vessaa ennen kuin se hamis on vainaa. Ruoka vaatii tottumista. En yhtaan tykkaa. Asuntolan naiset on mahtavia ja alyttoman mukavia. Ovat huolissaan meista ja kysyvat aina onko kaikki hyvin. Ei paasta asuntolassa kayttamaan internettia, sielta voi vain lahettaa sahkopostia. Nyt siis ollaan paikallisessa internetkahvilassa. Yhteys hidas. Jos must ei vahaan aikaan kuulu, niin voi olla etta sahkot saattaa olla poikki tai ollaan sellaisessa paikassa ettei nettiin paase. Ootte vielakin kaikki mun mielessa. Toivottavasti kolme kuukautta menee nopeasti. :)

I'm 5,000 miles away from home

Dohassa ollaan. Kuka ei tienny niin se on Qatarissa. Kone Kathmanduun lahtee parin tunnin paasta. Pahin lentojannays on jo ohi. Meinattiin myohastya Orpan kanssa edellisesta koneesta Frankfurtissa kun oltiin vahan tyhmia. Mut ehittiin silti. Jumala pitaa huolen hulluistaan. Qatar Airwaysilla ihan hullun hyvaa palvelua verrattuna aamuareisiin Finnairin naikkosiin. Joopa joo. Mut nyt pitas menna juomaan vahan kokista ja ehka shoppailee jotain pienta. Ootte kaikki mun mielessa. :)

Ennen lähtöä

Ääks. Lähtö on tiistaina. Ristiriitaisin tuntein tässä eletään. Pelottaa, ahdistaa, jännittää, toisaalta olo on innokas ja seikkailunhaluinen. Flunssaa pukkaa, toivottavasti paranen ennen tiistaita ettei tartte kärsiä lentokoneessa.