Joo, taa on Nepal, ei taalla terveena pysy. Eilen kuumetta ja oksensin, tanaan vaan tosi heikko olo. Hommasin apteekista uuden doksisykliinikuurin ja toivon etta silla lahtis pois.
Muuten selvittiin elossa takas Kathmanduun. Bussimatka oli huomattavasti miellyttavampi kuin se paikallisbussihelvetti viikko sitten. Kuvia ei oo, mutta voitte kuvitella, etta bussi kulkee 10-100 metria joen ylapuolella sen vieressa, ja nakyy banaanipuita ja jasmiinipuita ja kaikennakoista vihreaa juttua. Valilla puut vaihtuu pieniksi hokkeleiksi tien vieressa ja valilla tulee vastaan isoja roskakasoja, joita polttaessa tulee ihan karsea kary. Kaksi paatonta vuohta bongasin matkan varrella. Kappas, ei siihen muita sanoja loydy.
Haluaisin niin takas Pokharaan. Vaikka Kathmanduunkin on jo ollu ikava, niin Pokharassa oli rauhallista ja puhdasta. Kylla me joku viikonloppu sinne raysitaan. Varmaa se.
Tosin taa sairastaminen ei enaa oo kauheen kivaa. Ja lahileipomosta oli pikkucroissantit loppu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Alkaako jo olla ikävä Suomeen? Sairastaminen on muistaakseni Espanjassa tarpeeksi kamalaa, niin voin vain kuvitella mitä se on Nepalissa!!! Sir Edward Shackeltonin sanoin: "Kestävyydellä voitamme!" Eli kestävyyttä vaan sinne! Parane pian!
Vai että croissantteja ;)
Iskältä semmosia terveisiä että hoida ittes kuntoon :)ollaan kaikki vähän susta huolissaan..
+ meiltä kaikilta lisäksi oikein rakkaita halauksia!
ota ilo irti, nyt lähtee viimoset viikot käyntiin :>
<3
Lähetä kommentti