Aiti on nyt vahan vasynyt

Saatiin taisteltua ne joululahjat paketteihin, kiitos Anne-tontun, Pirita-tontun ja Paula-tontun. 61 lahjaa on ja kaikissa saajan kuva. Eilen ihan hullun ressaava paiva kun piti tosiaan ne kaikki loput lahjat ostaa ja pakkaa. Ja just kun alotettiin pakkaaminen kotona niin eikohan tuu sit sahkokatkos. Oli aika jouluinen tunnelma pakkailla niita lahjoja kynttilanvalossa...
Sit lahin tanaan aikasin aamulla pojan mukaan kun se halus vieda mut pratkalla jonnekin laakson ulkopuolelle. Mentiin kuitenki ensin elantarhaan ja oli ihan siistii. Olihan se snadisti ankee paikka kun elaimilla oli niin ankeeta mut ehka se kuitenkin piti nahda omin silmin.
Sit ajettiin puolen tunnin ajomatkan paahan Godawariin ja noustiin yhelle kukkulalle. Kirkas ilma ja nakymat oli ehka maailman kauneimmat. Oltiin etelakukkuloilla, joten ensin nakyi Kathmandun laakso hyvin pienena koska oltiin niin korkeella ja sit pohjoiskukkulat ja niiden takana koko pohjoinen oli taynna vuoria. En oo ees Pokharassa nahny niin paljon vuoria yhdella kertaa. Jai niin ihana muisto kauniista Nepalista. Ja paras juttu, mulla EI ollu kameraa mukana. Mutta onneks kuvat on kauniimpia paan sisalla. Mut silti harmittaa kun ei voi teidan kanssa jakaa niita hetkia. Huono juttu reissussa oli se, etta tutustuin myos korkean paikan tautiin. Tultiin niin nopeasti pyoralla ylos etta kun sinne paastiin niin oli kylla tosi heikko olo. Ja sit kun viela nalatti siihen paalle. Ja alastulo huonoa (ja huonolla tarkoitan siis semiasfalttia, soraa ja ihan mita vaan keksitte mita tiella voi olla niin sita oli) tieta pitkin oli kauheeta. Vaikka tultiin ihan maailman hitainta vauhtia, niin kavelin osan matkasta alas kun ei vaan pyoran paalla paassy. Ja pyora melkein kaatukin kerran. Oli kylla seikkailua kerrakseen. Mutta aivan mahtava paiva. Huomenna lastenkodille joulujuhliin. Nyyh. Tokavika kerta siella. Ma en kesta.
Mutta me nahdaan kohta kuitenkin <3