Sekavin tuntein

Just tultiin pari tuntia sitten alas vuorilta. Ja kuultiin myos mita siella Suomessa on tapahtunu. Pistelee niin vihaks tollaset idiootit ettei mitaan rajaa. Jos ois kaveri jaany eloon niin olisin sen raahannu niskaperseotteella tanne Nepaliin kattomaan millasta on kun ihmisilla on oikeesti tosi vaikeeta ja yhteiskunta on mata. MURRRRRRRRR
Tanaan mua osotteli 5-6-vuotias maolainen pikkutytto pampulla leikkien etta se on ase. Mita siihen nyt sanois.
Sitten trekkauksesta. Oli ehka mahtavimmat viis paivaa ikina.
Taalla on paljon ongelmia trekkaustoimistojen kanssa, koska usein ne palkkaa kokemattomia kantajia, jotka joutuu kantamaan noin 40-60 kiloa vuorenrinteita ylos. Ja sit kun ne ei enaa jaksa niin ne vaan jatetaan matkan varrelle. Meijan kantaja paas aika helpolla, noin 15 kilon rinkalla, missa oli kolmen tyton tavarat. Opas ja kantaja oli serkuksia.
Tunnustus tahan valiin. Olen siis ollut Nepalissa 6 viikkoa kayttamatta reikavessaa. Trekkauksella ei ollut mahdollista lansimaiseen vessaan, niin piti sitten opetella. Tosi katevaa ja mukavaa. Yksi neiteilyn aihe pois mun elamasta.
Saa oli tuskasen huono, vuoria ei parin ekan paivan aikana nahty, vasta loppupaassa. Mutta 2000 metria ylos ja saman verran alas. Portaita on tullu mentya ylos ja alas. Vyotarosta alaspain on saanu saman verran treenia kuin koko vuoden aikana. Polvet huutaa hoosiannaa joka askeleella. Lihakset todennakoisesti huomenna. Pahimpana paivana yli 8000 porrasta 7 kilon paivarepulla. Kokeilkaapa ite. Jos joskus lahdette 3000 metriin trekkaamaan, niin muistakaa LAMPIMAT VAATTEET! Meilla ei ollu. Samoissa vaatteissa nukuttiin milla kaveltiin kun muu ei lammittany. Beckyn kanssa nukuttiin samassa sangyssa kylmimmat yot. Pojat onneks hemmotteli meita ylimaarasilla huovilla. Mahtavan hauskaa oli! Opas nauro katketakseen kun ma sanoin nepaliksi etta mulla ei ole enaa jalkoja, kun piti sanoa etta mun jalat ei enaa toimi. Siita revittiin sitten huumoria pitkaan. Ja haukuttiin kilpaa Orppaa (moti) laskiks kun se veti Marspatukoita koko ajan. Ja (nakkali) turhamaiseks, kun silla oli meikit mukana. Mut meijan kantaja oli kans turhamainen, etta Orppa loysi sielunkumppaninsa.
Ainii, ja sit tormattiin maolaississeihin kahdesti, mennessa ja tullessa. Nar (meijan opas) valehteli niille etta ollaan vaan kolme paivaa, niin tartti maksaa vaan 300 rs per naama. Ja rahat meni mukamas jollekin koululle. Meni tai ei, niin se silti epasuorasti tukee niiden toimintaa josta kukaan meista ei tykannyt. Saatiin niilta kuitti, jonka Nar sotki syljella, jotta paivamaaraa ei nakisi ja taydesta meni.
Parissa paikassa nahtiin Annapurna South, Mt. Fishtail, Annapurna 3 ja Hiunchuli. Ja vikana iltana paastiin kuumiin lahteisiin!! Paastiin peseytymaan kunnolla ja lilluttelemaan ja viettamaan iltaa yhessa. Mahtavaa.

Mutta nyt pitaa lopettaa. Kirjoitan mita unohdin kertoa huomenna. Yrittakaa pitaa Suomea pystyssa. Olen hengessa mukana. Ootte rakkaita enka tiia mita tekisin ilman teita. <3