Eilen oli tosiaan isot kekkerit embassylla. Pihakokkarit. Suomalaisia ja myos joitakin nepaleja ja ulkomaisia vieraita. Siina pari tuntia hurahti ja lahettiin sitten itsenaisille jatkoille Thameliin. Kivaa oli. Siita vaan on niin ylpee etta voi sanoa olevansa suomalainen. Mahtavaa. Nyt ollaan tasta kohta lahossa kuuntelemaan ja laulamaan kauneimpia joululauluja yhden lahetin kotiin.
Talla hetkella vaan itse kay joillain ihan muilla kuin aivoilla. 11 paiva jaljella ja jokainen hetki hurahtaa liian nopeasti. Ma jaan tanne.
Tanaan oltiin paiva lastenkodilla ja kivaa oli. Oonko ma joskus kirjottanu tan lauseen aiemminkin? Sori etta naita postauksia tulee vahan, mutta taa postausten maara on kaantaen verrannollinen siihen maaraan kivaa mita mulla taalla on. HA?
Eli kivaa on. Ootte rakkaita ja nahdaan pian. Ellen ma viime hetkella paata jaada tanne...
Tassa ihan lapalla teille osa mun koulutehtavasta. Aiheena kulttuurishokki. Luin sen tassa pari paivaa sitten ja repeilin keskenani.
Minkalainen kokemus oli saapua Kathmandun Tribhuvanin lentokentalle? Sanoinkuvaamaton. Elamassani olen monia lentokenttia nahnyt, mutta tama oli kylla pohjanoteeraus. Ensimmainen reaktio oli etta ei taalla voi kolmea kuukautta viettaa, saati sitten yhta paivaa. Kuin olisi saapunut 2000-luvulta suoraan johonkin huonoon 1980-luvun televisiosarjaan. Likaista ja ikivanhaa, sotkuista ja alkeellista. Mutta silti niin kiehtovaa. Maantietoni on yleisesti hyva, joten Jumalalla oli huumorintajua lahettaa minut juuri siihen maahan, josta tiedan niin kovin vahan. Afrikka on niin nahty kaikennakoisissa luontodokumenteissa ja ihmisten kertomuksissa, mutta Aasia ja Nepal on suurta tuntematonta, uutta ja jannittavaa.
Ja sita se on ollutkin. Kathmandun kaoottisuutta ja likaisuutta ei oikein voi edes verrata mihinkaan. Raikasta ilmaa ei olla viela kuukauteen paasty hengittelemaan. Taalla on lahes joka paiva ollut helletta, mutta jos ulos lahtee muuten kuin olkapaat ja nilkat peitettyina, niin tuntuu kovin alastomalta ja silta, etta olisi kaikkien pahan silman tuijotuksen alla. Mutta kylla meita muutenkin tuijotetaan. Lansimaalainen Thamelin ulkopuolella Kathmandussa on silti vissiin melkoinen naky. Nepalit ovat kuitenkin pidattyvaisempia kuin jotkut muut etelan kansat. Ihmiset eivat tule koskettelemaan vaaleita hiuksia tai vaaleaa ihoa.
Hindulaisuus on toinen hyvin uusi asia, joka vaikuttaa jokapaivaiseen elamaan. Maassa jossa 80 prosenttia vaestosta on taman uskonnon edustajia, ei voi valttya kohtaamasta sita. Temppeleita nakyy joka kadun kulmassa (toki osa niista on buddhistien temppeleita) ja kaupankayntia harrastetaan jopa ”kaikkein pyhimmassa”, Kathmandun Durbar Squarella. Mitakohan Shiva, Ganesh, Vishnu tai Hanuman sanoisi kaikesta siita kaupankaynnista, jota heidan temppeleiden alueella harrastetaan? Vaikka Nepal on edistyksellinen maa, joka pikku hiljaa ottaa lansimaita kiinni, niin silti hindulaiset tavat ja ajatusmallit ovat syvasti kiinni ihmisissa. Pitkaan Nepal oli maailman ainoa hindukuningaskunta ja ajateltiin, etta kuningas on itse Vishnun ruumillistuma. Toisaalta myos kommunistisen ajattelun mallit ovat tahankin sulkeutuneeseen valtioon tiensa loytaneet. Kathmandun ulkopuolella, maaseudulla, maolaiset ovat saaneet tiukkaa jalansijaa koyhien ja maattomien keskuudessa. Kahden niin erilaisen poliittisen ajattelumallin, maolaisten kommunismin ja monarkistisen oikeistoajattelun, poliittinen vaanto johti 1996-2006 kestaneeseen sisallissotaan, jota maolaiset nimittivat ”Ihmisten Sodaksi”, mika oli loppujen lopuksi aika hyva nimitys, koska suurin osa surmansa saaneista oli ihan tavallisia ihmisia. Sota paattyi rauhansopimuksen allekirjoittamiseen marraskuussa 2006. YK on Nepalissa valvomassa tata rauhaa. Vaalit, joista piti tulla demokraattisimmat pitkaan aikaan, piti pitaa taman vuoden marraskuussa, mutta ne siirtyivat ensi vuodelle. Takapakkia demokratialle, kun maolaiset ja valtaa pitava kuningas ja paaministeri eivat paase yhteisymmarrykseen. Kuka joutuu karsimaan? Perus kaduntallaaja.
Nepalissa eletaan paiva vaan ja hetki kerrallansa. Koskaan ei tieda (joskus tosin jo etukateen) milloin sahkokatko tulee, milloinka veden tulo loppuu ja onko turvallista lahtea kavelemaan kaupungille. Nyt kuukauden jalkeen osaa jo suhtautua huumorilla joihinkin tilanteisiin. Niin paikallisetkin tekevat.
1 kommentti:
Hieno teksti :-)
Lähetä kommentti