Kaikennakoista on taas muutaman paivan aikana tapahtunu. Pitaa ihan muistella etta mita tapahtu milloinkin... Lastenkodilla ollaan taas oltu ja kivaa on edelleen. Sain tassa pari paivaa sitten tosin elamani ensimmaisen paniikkikohtauksen. Onneks en lastenkodissa vaan yhessa kahvilassa tyopaivan jalkeen. Ehka kamalinta ikina. Kaikki taa mita on kahessa kuukaudessa jattany sisalle vaan parahti kerralla ulos. Ohi se meni kuitenkin, mutta oli ehka elamani pisimmat minuutit.
Sit oon tehny katulapsityota myos ihan yksikseni Thamelissa, kun yks nepalikaveri asuu Thamelin lahella ja oon hengaillu sen kanssa jonkin verran kaduilla niin ollu mielenkiintoista. Ei voi sanoa etta erityisen mukavaa, silla sydanta sarkee katsoa pentujen nukkuvan kylmilla kaduilla vaan paperit peittoinaan. Ei ihme etta ne pojat liimaa haistelee. Karseeta. Tanaan tassa asken oli tapaaminen lastenkodin Kumarin kanssa kymmenelta. Herra ilmesty paikalle ajoissa ja mukana oli myos eras nuorempi poika, Ale, lastenkodilta myos. Ootellessa heita tutut katupojat loysi mut ja istuskeltiin sitten yhessa oottamaan Kumaria. Liimalla se naiden paiva kayntiin lahtee. Se on kuulemma ainoa keino kestaa nalkaa ja kylmyytta. Yhdella pojalla oli tassa pari iltaa sitten vain ohut kollari paalla ja tivasin silta etta miksi silla ei oo takkia. Kaveri sano etta ei silla ole ja pyys mun takkia. Just. Ja mulle sanottiin sitten jalkeenpain etta jos ostat niille takkeja, ne joko myy ne eteenpain ja ostaa rahalla liimaa tai sitten ne rikkoo ne takit nayttaakseen mahdollisimman resusilta, silla eihan muuten turisteilta rahaa heru. Suuttuttaa niin @$#$%%$sti. Ikina ollu yhta aikaa niin vihanen ja avuton olo. Asken Kumar vei ne pari poikaa syomaan daal-bhaatia ja tivaamaan heilta nimia, ikia ja mista kersat on kotosin. Nuorempi heista oli kotoisin maolaisperheesta Kathmandun ulkopuolelta. Kumar antoi hanelle lastenkodin/yopaikan osoitteen ja poika lupasi sinne menna huomenna. Paree ois nimittain jos sita nakyy kadulla niin ei kunnian kukko laula. Me ooteltiin Alen kanssa ulkopuolella, silla on parasta, etta Kumar keraa niiden luottamusta jotta han voisi joskus kuskata ne kotio. Omiinsa siis koska monilla heista on koti jossain muualla kuin kadulla.
Oon nyt yksin pari paivaa Thamelissa, kun Outi on lastenkodilla eilisesta huomiseen. Ma en sinne niiden torakoiden takia vaan voi menna. Kumar ja Ale oli kylla liikkiksia kun ne sano tanaan etta niilla oli ikava mua eilen illalla. Mut huomenna meen aamulla lastenkodille ja vissiin ollaan menossa johonkin toisen buddhalaisluostariin, ja jos vanhat merkit paikkansa pitaa, se sijaitsee jossain korkealla...
Tanaan aattelin teha koulujuttuja tassa koneella kun tan nettipaikan aija tsekkas mun muistitikun virusten varalta. Ja niitahan loyty. Mutta onneks hyvilla ohjelmilla ne on historiaa. Sit pitas menna venyttaa korvia vahan lisaa ja sit yhen kaverin kanssa keilaamaan. Porvareiden homma. Ma on niin paska lankkari. En mitaan muuta. Mur.
Tasan kolme viikkoa enaa jalella. Kauheeta. Toisaalta hypin onnesta etta paasee joulupoytaan mussuttamaan ja nauttimaan perheen yhdessaolosta ja rakkaiden ihmisten seurasta, mutta toisaalta mun sydan on niin jaany tanne. Ei mihinkaan tiettyyn paikkaan, mut esim. lastenkodille ja Thamelin kaduille. Vaikka ei ne katulapset aina niin herttasia oo. Puhuu rumia ja on arsyttavia rakanokkia. Mutta tanaan ne kaks poikaa katteli mua ja samalla laitto mun kaden niiden otsalle. Kunnioituksen osoitus ilmeisesti. Itku oli lahella. Rakastan tata maata ja naita ihmisia. Onko pakko tulla Suomeen jos ei taho? <3
maanantai 26. marraskuuta 2007
torstai 22. marraskuuta 2007
Kipu on kaverini
Tanaan kaytiin tutustumassa Nepalin ensimmaiseen raamattukouluun, Nepal Institute of Theologyyn. 27 vuotta ollu toiminnassa ja se keskittyy Rural Area Developmenttiin elikkas opiskelijat on Nepalin koyhimmilta ja kaukaisimmilta alueilta. Heista koulutetaan kirkon tyontekijoita ja seurakunnan palvelijoita. Pidettiin niille sitten englannin keskustelutuntia. Me kerrottiin vahan Suomen kirkosta ja pidettiin molemmat todistuspuheenvuorot. Mukavaa oli. Ja sit saatiin daal-bhaatia. Mut se oli kylla parasta tahan mennessa. Mitho chha.
Sit meijan tuttu siela instituutista ja Sagarmatha Churchista, Daljit, vei meidat Bouddhanathiin, mika on maailman suurin buddhastupa, elikkas temppeli. Siisti ja rauhallinen mesta. Silti hamas koska siella stupan sisalla oli myos hindualttareita. Uskonnot on taalla kylla ihan reilusti sekaisin.
Sit mentiin katsomaan Pashupatinathia, joka taasen on hindujen pyhin paikka Kathmandussa. Nahtiin paikka jossa ihmiset poltetaan. Tosi ankee mesta. Ja sit se joki mika siina virtaa niin ihan hullun likanen ja jengi vaan kay siina uimassa. Pyha joki. Musta aika alloo.
Sitten Thameliin, yllaripyllari. Suoraan lavistyspaikkaan. Talla kertaa jain juttelemaan yhen tyontekijan kanssa siella ja soitin sille Sotahuutoa ja se tykkas. Se pisti mun mp3-soittimeen myos nepalilaista black metallia. Hassua. Puhuttiin musiikista ja huumetyosta, silla taa kaveri tekee sita Nepalissa. Sanoi tietavansa monia hyvia jarjestoja, joiden kautta vois menna toihin. Ens kerralla sitten. Sit se kutsui meidat yhteen raskaan metallin konserttiin lauantaina. Pitanee menna. Sit otin venytykset molempiin korviin. 1,2mm ->3mm. Voin kertoa etta sattui. Mikaan ikina sattunu niin paljon. Vielakin korvia kuumottaa ja on kipeet. Ei saa valittaa kun ite halus.
Huomenna taas Kumarin kanssa etsimaan lapsia Thamelista. Viimeks ei nahty yhdessa kuin yksi, jolle Kumar osti leipaa, kun ne lapset jotka meissa roikku niin havis kun Kumar tuli.
Toivottavasti parempaa onnea huomenna.
Toivottavasti saan unta ensi yona naiden korvien kanssa.
Toivottavasti mun ilmavaivat loppuis. Orppa on meinaan aika hajalla.
<3
Sit meijan tuttu siela instituutista ja Sagarmatha Churchista, Daljit, vei meidat Bouddhanathiin, mika on maailman suurin buddhastupa, elikkas temppeli. Siisti ja rauhallinen mesta. Silti hamas koska siella stupan sisalla oli myos hindualttareita. Uskonnot on taalla kylla ihan reilusti sekaisin.
Sit mentiin katsomaan Pashupatinathia, joka taasen on hindujen pyhin paikka Kathmandussa. Nahtiin paikka jossa ihmiset poltetaan. Tosi ankee mesta. Ja sit se joki mika siina virtaa niin ihan hullun likanen ja jengi vaan kay siina uimassa. Pyha joki. Musta aika alloo.
Sitten Thameliin, yllaripyllari. Suoraan lavistyspaikkaan. Talla kertaa jain juttelemaan yhen tyontekijan kanssa siella ja soitin sille Sotahuutoa ja se tykkas. Se pisti mun mp3-soittimeen myos nepalilaista black metallia. Hassua. Puhuttiin musiikista ja huumetyosta, silla taa kaveri tekee sita Nepalissa. Sanoi tietavansa monia hyvia jarjestoja, joiden kautta vois menna toihin. Ens kerralla sitten. Sit se kutsui meidat yhteen raskaan metallin konserttiin lauantaina. Pitanee menna. Sit otin venytykset molempiin korviin. 1,2mm ->3mm. Voin kertoa etta sattui. Mikaan ikina sattunu niin paljon. Vielakin korvia kuumottaa ja on kipeet. Ei saa valittaa kun ite halus.
Huomenna taas Kumarin kanssa etsimaan lapsia Thamelista. Viimeks ei nahty yhdessa kuin yksi, jolle Kumar osti leipaa, kun ne lapset jotka meissa roikku niin havis kun Kumar tuli.
Toivottavasti parempaa onnea huomenna.
Toivottavasti saan unta ensi yona naiden korvien kanssa.
Toivottavasti mun ilmavaivat loppuis. Orppa on meinaan aika hajalla.
<3
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
UUTISVUOTO
Amnesty vaatii totuuskomiteaa Nepaliin
Julkaistu 21.11.2007, klo 09.13 (päivitetty 21.11.2007, klo 09.32)
Kuva: Reuters-TV
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty vaatii totuuskomission pikaista perustamista Nepaliin selvittämään 13 000 ihmisen kuolemaan johtaneen sisällissodan rikoksia. Nepalin hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tehnyt mitään totuuskomission perustamiseksi.
Amnesty pitää poliittisen väkivallan paluuta vakavana riskinä, elleivät nepalilaiset saa oikeutta Etelä-Afrikasta tutun, tunnustuksiin perustuvan totuuskomission kautta.Etelä-Afrikassa totuuskomissiot kuulivat sekä uhreja että tekijöitä, jotka saivat hakea armahdusta rikoksensa täydellisesti tunnustettuaan.Sekä armeija että kommunistisen valtion puolesta taistelleet maosissit syyllistyivät tappoihin, raiskauksiin ja kidutukseen vuosi sitten rauhansopimukseen päättyneen sodan aikana. Yhä edelleen satoja nepalilaisia on kateissa.Amnesty kuvaa Nepalin rauhaa nykyisellään väliaikaiseksi, epätäydelliseksi ja äärimmäisen epävakaaksi.
Julkaistu 21.11.2007, klo 09.13 (päivitetty 21.11.2007, klo 09.32)
Kuva: Reuters-TV
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty vaatii totuuskomission pikaista perustamista Nepaliin selvittämään 13 000 ihmisen kuolemaan johtaneen sisällissodan rikoksia. Nepalin hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tehnyt mitään totuuskomission perustamiseksi.
Amnesty pitää poliittisen väkivallan paluuta vakavana riskinä, elleivät nepalilaiset saa oikeutta Etelä-Afrikasta tutun, tunnustuksiin perustuvan totuuskomission kautta.Etelä-Afrikassa totuuskomissiot kuulivat sekä uhreja että tekijöitä, jotka saivat hakea armahdusta rikoksensa täydellisesti tunnustettuaan.Sekä armeija että kommunistisen valtion puolesta taistelleet maosissit syyllistyivät tappoihin, raiskauksiin ja kidutukseen vuosi sitten rauhansopimukseen päättyneen sodan aikana. Yhä edelleen satoja nepalilaisia on kateissa.Amnesty kuvaa Nepalin rauhaa nykyisellään väliaikaiseksi, epätäydelliseksi ja äärimmäisen epävakaaksi.
Hurjaa menoa
Jephep. Orppa lukee tossa vieressa Eevan viidakkokirjaa ja nauretaan yhessa niiden hajoiluille Kambodzhassa. Aikast mayheeta.
Me oltiin eilen lastenkodilla kun niilla tosiaan oli vapaapaiva koulusta. Pari poikaa, Denesh ja B.J vei meidat Budhanilkanthan temppelille katsomaan festivaalia. Vappumeininki, mut erotuksena se etta jengi ei ryyppaa vaan jonottaa palvomaan nukkuvaa Vishnua. Ihan hullua jonotusta ihan oikeesti. Ja minka takia? Naurettiin poikien kanssa etta ei se nukkuva jumala paljon auta.
Tanaan oli tarkoitus tavata Kumar Thamelissa yhdentoista aikaan. Noh, taalla ihmiset kay nepali timea niin poika ratsasti moottoripyorallaan vartin yli kaksitoista. Silla valilla ehdittiin tehda katulapsityota itsekin, kun eras tuttu katupoika tuli moikkaamaan, Kumar hankin nimeltaan. Silla oli sitten kaksi kaveria mukana ja sit ne roikku mussa ja puristi poskesta. Ei auttanu muu kun lapsia poikia pois. Jotain 10-12-vuotiaita ne oli. Ja vonkumassa rahaa ja ruokaa. Mitaan ei saisi antaa ja sydan sarkyy joka kerta. Kiva niiden kanssa on silti jutella ja yrittaa kysya etta mista ne tulee ja kuinka vanhoja ne on ja niin edelleen. Tosin ne pojat on niin paatuneita valehtelijoita, etta totuuden ulos saamiseen menee kuukausien intensiivinen tyo heidan kanssaan. Koko Nepalissa on kuulemma 6000 katulasta ja Thamelissa on noin 900.
Sit mentiin yhteen kirjakauppaan hetkeksi hengahtamaan ja tutustuttiin myyjapoikaan, hankin Kumar nimeltaan. Tosi yleinen nimi. Kaveri avautu meille sydansuruistaan ja kertoi elamastaan ja me tehtiin samoin, kun aikaa kerta oli odotellessa. Nahdaan sita kaveria sit varmaan perjantaina. Taalla kylla on maailman helpointa saada kavereita.
Paras juttu viimesena. Kumar heitti meidat moottoripyoralla Thamelista New Roadille ostamaan joululahjoja lapsille (New Roadilla kaikki nepalit shoppailee). Kolme saman moottoripyoran kyydissa ilman kyparoita ja keskella katuja ihmis-ja autovilinassa. IHAN HULLUN HAUSKAA! Isa, Kumar on luotettava kuski. :)
Jepjep. Mut nyt mennaan saunaan. Jipiiiiii. Jos Orppa ois vaikka kohta valmis.
Me oltiin eilen lastenkodilla kun niilla tosiaan oli vapaapaiva koulusta. Pari poikaa, Denesh ja B.J vei meidat Budhanilkanthan temppelille katsomaan festivaalia. Vappumeininki, mut erotuksena se etta jengi ei ryyppaa vaan jonottaa palvomaan nukkuvaa Vishnua. Ihan hullua jonotusta ihan oikeesti. Ja minka takia? Naurettiin poikien kanssa etta ei se nukkuva jumala paljon auta.
Tanaan oli tarkoitus tavata Kumar Thamelissa yhdentoista aikaan. Noh, taalla ihmiset kay nepali timea niin poika ratsasti moottoripyorallaan vartin yli kaksitoista. Silla valilla ehdittiin tehda katulapsityota itsekin, kun eras tuttu katupoika tuli moikkaamaan, Kumar hankin nimeltaan. Silla oli sitten kaksi kaveria mukana ja sit ne roikku mussa ja puristi poskesta. Ei auttanu muu kun lapsia poikia pois. Jotain 10-12-vuotiaita ne oli. Ja vonkumassa rahaa ja ruokaa. Mitaan ei saisi antaa ja sydan sarkyy joka kerta. Kiva niiden kanssa on silti jutella ja yrittaa kysya etta mista ne tulee ja kuinka vanhoja ne on ja niin edelleen. Tosin ne pojat on niin paatuneita valehtelijoita, etta totuuden ulos saamiseen menee kuukausien intensiivinen tyo heidan kanssaan. Koko Nepalissa on kuulemma 6000 katulasta ja Thamelissa on noin 900.
Sit mentiin yhteen kirjakauppaan hetkeksi hengahtamaan ja tutustuttiin myyjapoikaan, hankin Kumar nimeltaan. Tosi yleinen nimi. Kaveri avautu meille sydansuruistaan ja kertoi elamastaan ja me tehtiin samoin, kun aikaa kerta oli odotellessa. Nahdaan sita kaveria sit varmaan perjantaina. Taalla kylla on maailman helpointa saada kavereita.
Paras juttu viimesena. Kumar heitti meidat moottoripyoralla Thamelista New Roadille ostamaan joululahjoja lapsille (New Roadilla kaikki nepalit shoppailee). Kolme saman moottoripyoran kyydissa ilman kyparoita ja keskella katuja ihmis-ja autovilinassa. IHAN HULLUN HAUSKAA! Isa, Kumar on luotettava kuski. :)
Jepjep. Mut nyt mennaan saunaan. Jipiiiiii. Jos Orppa ois vaikka kohta valmis.
maanantai 19. marraskuuta 2007
En halua tulla pois
Tanaan oltiin koko paiv lastenkodilla. Aamulla haastateltiin Bishnua ja aloiteltiin case studyja. Vanhempien poikien koulu (college) loppuu 11-12 maissa (koulu alkaa klo 6 aamulla), niin alettiin sitten pelaamaan korista. Katukorista kahden hengen joukkuilla ja meita oli kolme joukkuetta. Neitipelit loppu sitten tanaan. Ihan kunnolla tulivat paalle. Mulla on olkavarressa ja lantiossa hirveet mustelmat. Mutta hauskaa oli. Ja pojilla kans. Hirvee ikava tulee niitakin kun lahdon aika koittaa. Kylla toi voittaa ne kasikorujen vaantamiset. Paljon kivempaa pelata. Ja kun koris on viela niin kivaa. Huomenna lapsilla on vapaapaiva koulusta, kun laheisessa temppelissa on joku sortin x juhla. Joten sinnepa suuntaamme huomenna taasen.
Tanaan soin raflassa lihaa myos pitkasta aikaa ja hyvin maitti. Illalla pitas vahan hoitaa noita lavistyksia kun siihenkaan ei oo ollu parina paivana aikaa. Ja sit ois myos tarkotus kattoa Die Hard 4. Tosi arkisia juttuja me taallakin tehaan. :)
Mutta ihan oikeesti taa aika taalla on opettanu, etta missa tahansa tulee toimeen. Taalla ihmiset on mahtavia, edelleen, ja ei tassa maassakaan nyt mitaan vikaa oo. Jos nyt puhutaan ihan jokapaivaisen elaman ja arjen kannalta. Tosin viimeksi tana aamuna taas kirosin sita meidan suihkua. Kun vessa on tosi kylma, koska ikkunaa ei saa kiinni. Ja lammitys toimii, joo, mutta kun sita vetta tulee niin onnettomalla paineella etta ihan itku aina paasee. Kylma taalla kylla alkaa olla. Silti kyllakin kadet tanaan vahan paloi, kun pelattiin auringossa.
Ja eika tanaan mitaan levottomuuksia ollutkaan. Hirveesti ihmisia kuitenkin liikenteessa, joten matkat lastenkodille kestaa edelleen sen tunnin suuntaansa.
Ja keskiviikkona paastaan Kumarin mukaan Thameliin katsomaan katulapsityota. Kuulin Bishnulta, etta MSCC:lla oli 23 vuotta drop-in keskus hyvalla paikalla Thamelissa ihan jarkivuokralla, mutta viime vuonna pankki osti tontin ja nosti vuokrien hinnat 7-kertaisiksi. Menipa sitten sekin paikka alta. Suututtaa tollanen toiminta. Turismi aiheuttaa niin paljon ongelmia. Jos ei ois turisteja, Thamel ei olisi niin kallista aluetta. Jos ei ois turisteja, ei ois katulapsiakaan. Tassa yks paiva nahtiin kun 5-6 lasta imppaa liimaa keskella katua ja on ihan sekasin. Ehka surullisin naky tahan mennessa. Mita sa voit tehda? Menna sanomaan etta alkaa viittiko? Tulee niin avuton olo etta.
Olipas taas avautumista. Ikava on kaikkia teita siella <3
Pitaa jatkaa katukorisperinnetta kun tuun taalta pois. Ihan hullun hauskaa. Tosin voin huomenna olla eri mielta jos paikat on tosi rikki. :)
Tanaan soin raflassa lihaa myos pitkasta aikaa ja hyvin maitti. Illalla pitas vahan hoitaa noita lavistyksia kun siihenkaan ei oo ollu parina paivana aikaa. Ja sit ois myos tarkotus kattoa Die Hard 4. Tosi arkisia juttuja me taallakin tehaan. :)
Mutta ihan oikeesti taa aika taalla on opettanu, etta missa tahansa tulee toimeen. Taalla ihmiset on mahtavia, edelleen, ja ei tassa maassakaan nyt mitaan vikaa oo. Jos nyt puhutaan ihan jokapaivaisen elaman ja arjen kannalta. Tosin viimeksi tana aamuna taas kirosin sita meidan suihkua. Kun vessa on tosi kylma, koska ikkunaa ei saa kiinni. Ja lammitys toimii, joo, mutta kun sita vetta tulee niin onnettomalla paineella etta ihan itku aina paasee. Kylma taalla kylla alkaa olla. Silti kyllakin kadet tanaan vahan paloi, kun pelattiin auringossa.
Ja eika tanaan mitaan levottomuuksia ollutkaan. Hirveesti ihmisia kuitenkin liikenteessa, joten matkat lastenkodille kestaa edelleen sen tunnin suuntaansa.
Ja keskiviikkona paastaan Kumarin mukaan Thameliin katsomaan katulapsityota. Kuulin Bishnulta, etta MSCC:lla oli 23 vuotta drop-in keskus hyvalla paikalla Thamelissa ihan jarkivuokralla, mutta viime vuonna pankki osti tontin ja nosti vuokrien hinnat 7-kertaisiksi. Menipa sitten sekin paikka alta. Suututtaa tollanen toiminta. Turismi aiheuttaa niin paljon ongelmia. Jos ei ois turisteja, Thamel ei olisi niin kallista aluetta. Jos ei ois turisteja, ei ois katulapsiakaan. Tassa yks paiva nahtiin kun 5-6 lasta imppaa liimaa keskella katua ja on ihan sekasin. Ehka surullisin naky tahan mennessa. Mita sa voit tehda? Menna sanomaan etta alkaa viittiko? Tulee niin avuton olo etta.
Olipas taas avautumista. Ikava on kaikkia teita siella <3
Pitaa jatkaa katukorisperinnetta kun tuun taalta pois. Ihan hullun hauskaa. Tosin voin huomenna olla eri mielta jos paikat on tosi rikki. :)
lauantai 17. marraskuuta 2007
Onni on porkkanakakku Thamelissa
Ruokahalu palannut hiljalleen. En oo viela kokonaista ateriaa yrittany, mutta ranskalaisia ja croissantteja vetany ihan hyvin. Ja Thamelissa sain tanaan porkkanakakkua. Mita sita ihminen voi enemman toivoa. Momoja tosiaan oon maistanu, mutta ei ollu kovin hyvia sellasia, vahan vetisia ja mauttomia. Mutta pitaa loytaa hyva paikka jossa niita sois.
Poliittisesta epavarmuudesta sen verran etta huomenna ja maanantaina pitais olla isot mielenosoitukset, mutta kun yrittaa ihmisilta kysya niin kukaan ei tieda mitaan. Huippua.
Kirkossa oli kivaa ja saatiin ehtoollistakin. Toinen kerta. Taalla jumikset on usein vaan sanajumalanpalveluksia.
Osteltiin tanaan vahan joululahjoja lastenkodin lapsille. Paatettiin etta pidetaan siella ennen lahtoa joulujuhla, jossa jokainen lapsi saisi yhden lahjan. Lahjapaketissa tietysti. Kunnon urakka meilla niiden 57 lahjan paketoimisessa. Mutta ilmeet varmasti sen arvoset :).
Otin tanaan myos uuden lavistyksen. Khihkhih. Tragus elikka korvakaytavan eessa olevaan rustonipukkaan. Olin tosi pettyny kun ei sattunut yhtaan. Vahan rutinaa kuulu mutta siina se oli. Tipahdin jalkeenpain kun lavistaja pyysi mua allekirjoittamaan vastuuvapauslapun. Yleensa meillapain tollaset tehdaan ennen lavistamista. Viikon paasta uudestaan venyttamaan vanhoja reikia. :) Ja halpaa on. Ja turvallista, kun tietaa oikean paikan.
Me ehka joudutaan muuttamaan, kun vuokrasopimus tosta YWCA:n talosta irtisanoutuu. Niilla on kuulemma uus hienompi paikka puolen tunnin kavelymatkan paassa taalta Kathmandun puolella. Mutta ei haluais yhtaan. Meijan nettipaikkaa tulee ikava. Ja Lasoonia.
Mutta siihen voi menna kaks viikkoa tai nelja viikkoa siihen muuttoon. Nepali time. Ta chhaina. Jumala yksin tietaa.
Huomenna lastenkodille ja sovittiin Bishnun kanssa etta jutellaan niista lapsista ja kaikista muistakin kaytannon asioista. Naitahan riittaa.
Kiva kuulla etta siella joillakin on ikava. Mullakin on jo ikava kotiin. Mutta tiedan etta kun tuun takas Suomeen niin ikavoin tanne. Kaikkea ei voi saada.
Tosin unelmoitiin tanaan joulutortuista ja pipareista ja kaikista ihanista jouluruuista. Slurp. Ma tuun niin massaamaan kun tuun joulupoytaan. Jos vatsa kestaa. ;)
Poliittisesta epavarmuudesta sen verran etta huomenna ja maanantaina pitais olla isot mielenosoitukset, mutta kun yrittaa ihmisilta kysya niin kukaan ei tieda mitaan. Huippua.
Kirkossa oli kivaa ja saatiin ehtoollistakin. Toinen kerta. Taalla jumikset on usein vaan sanajumalanpalveluksia.
Osteltiin tanaan vahan joululahjoja lastenkodin lapsille. Paatettiin etta pidetaan siella ennen lahtoa joulujuhla, jossa jokainen lapsi saisi yhden lahjan. Lahjapaketissa tietysti. Kunnon urakka meilla niiden 57 lahjan paketoimisessa. Mutta ilmeet varmasti sen arvoset :).
Otin tanaan myos uuden lavistyksen. Khihkhih. Tragus elikka korvakaytavan eessa olevaan rustonipukkaan. Olin tosi pettyny kun ei sattunut yhtaan. Vahan rutinaa kuulu mutta siina se oli. Tipahdin jalkeenpain kun lavistaja pyysi mua allekirjoittamaan vastuuvapauslapun. Yleensa meillapain tollaset tehdaan ennen lavistamista. Viikon paasta uudestaan venyttamaan vanhoja reikia. :) Ja halpaa on. Ja turvallista, kun tietaa oikean paikan.
Me ehka joudutaan muuttamaan, kun vuokrasopimus tosta YWCA:n talosta irtisanoutuu. Niilla on kuulemma uus hienompi paikka puolen tunnin kavelymatkan paassa taalta Kathmandun puolella. Mutta ei haluais yhtaan. Meijan nettipaikkaa tulee ikava. Ja Lasoonia.
Mutta siihen voi menna kaks viikkoa tai nelja viikkoa siihen muuttoon. Nepali time. Ta chhaina. Jumala yksin tietaa.
Huomenna lastenkodille ja sovittiin Bishnun kanssa etta jutellaan niista lapsista ja kaikista muistakin kaytannon asioista. Naitahan riittaa.
Kiva kuulla etta siella joillakin on ikava. Mullakin on jo ikava kotiin. Mutta tiedan etta kun tuun takas Suomeen niin ikavoin tanne. Kaikkea ei voi saada.
Tosin unelmoitiin tanaan joulutortuista ja pipareista ja kaikista ihanista jouluruuista. Slurp. Ma tuun niin massaamaan kun tuun joulupoytaan. Jos vatsa kestaa. ;)
perjantai 16. marraskuuta 2007
Lauran ihmedieetti
Tosiaan oon syony kunnon aterian viimeks maanantai-iltana. Ja kaytannossa en mitaan siis sen jalkeen. Kilot karissu taysin. Mutta kun en pysty syomaan. Valiton oksennusrefleksi tulee kaikesta mita suuhuni laitan, vaikka olisi kuinka hyvaa tahansa. Mut meen kyl laakariin jos ruoka ei ala maittaa.
Nyt ilma on ollu taalla niin kirkasta, etta monena paivana on nakyny vuoret Patanista. Bangladeshissa oli kuulemma joku trooppinen sykloni niin se pitaa ilman taalla kirkkaana. Hienothan ne vuoret on. Ei siita mihinkaan paase.
Talvi tanne on kyllakin tullu. On kylma. Paivalla on ihan 23-25 auringossa, mutta varjossa ja aamusin ja iltasin ja oisin on tosi kylma. Lamminta vaatetta pitaa vahan hommata ja silleen.
Ollaan vahan yritetty jutella eikkareiden eli hindujen kanssa, ja ne vaan sanoo etta kaikki uskonnot on samanarvoisia. Ei ihme etta kaikki uskonnot elaa niin sopusoinnussa. Mutta "kaikki uskonnot johtaa samaan paamaaraan"-ajatus lahtee niin voimakkaasti hindukulttuurista, etta vaikka he kuinka sanovat etta se on yleismaailmallinen ajatus ja "totuus", niin se on niin tan kulttuurin lapitunkemaa ajattelua etta. Lansimaat ottaa ilolla tata ajattelua vastaan, kun kaikki itamainen on niin muotia. Hirveeta beeassaa sanon ma.
Ajatus ei nyt itsella oikein selkeasti kulje kun hirvee halina tassa ymparilla etta hermo menee.
Oltiin tanaan pitkasta aikaa lastenkodilla. Lapsetkin oli palannu lomilta niin hirvee hulina siella paalla. Pelasin poikien kanssa korista ja hullun hauskaa oli. Yhella niista vanhimmista pojista on jalkaproteesi ja se ei sita esta pelaamasta kovaa ja hyvin. Aivan mahtavaa. Sunnuntaina mennaan takas. Pitas jutella sen johtajan kanssa niista lapsista joista me ne case studyt tehdaan ja Morning Starista yleisesti.
Huomenna kirkkoon ja sen jalkeen Thameliin. Paljon shoppailuja tekematta. Ja lavistyksia ottamatta. :)
Ikava on vahan jo kotiinkin. Joulua on ikava. Viikko sitten taalla oli Deepawali, joka on Tiharin (hindujuhla) paras paiva. Se on yhdistelma joulua, palmusunnuntaita ja vappua. Kaikkialla poltetaan kynttiloita ja taloissa on varikkaat sahkovalot. Lapset kulkee ovelta ovelle laulaen ja pyytaen karkkia ja rahaa, ihmisia paljon liikenteessa ja kaikki juhlii. Mahtavaa. Mutta se sai joulun mieleen. Tulispa se jo!
P.S. Akseli, ostin sulle sen minka halusit. Ei oo kauheen iso, mutta sitakin hienompi. Makso muistaakseni jotain 700rs eli noin 8eugenia. Sain aika hyvan alennuksen siihen ;) Toivottavasti oot tyytyvainen.
Nyt ilma on ollu taalla niin kirkasta, etta monena paivana on nakyny vuoret Patanista. Bangladeshissa oli kuulemma joku trooppinen sykloni niin se pitaa ilman taalla kirkkaana. Hienothan ne vuoret on. Ei siita mihinkaan paase.
Talvi tanne on kyllakin tullu. On kylma. Paivalla on ihan 23-25 auringossa, mutta varjossa ja aamusin ja iltasin ja oisin on tosi kylma. Lamminta vaatetta pitaa vahan hommata ja silleen.
Ollaan vahan yritetty jutella eikkareiden eli hindujen kanssa, ja ne vaan sanoo etta kaikki uskonnot on samanarvoisia. Ei ihme etta kaikki uskonnot elaa niin sopusoinnussa. Mutta "kaikki uskonnot johtaa samaan paamaaraan"-ajatus lahtee niin voimakkaasti hindukulttuurista, etta vaikka he kuinka sanovat etta se on yleismaailmallinen ajatus ja "totuus", niin se on niin tan kulttuurin lapitunkemaa ajattelua etta. Lansimaat ottaa ilolla tata ajattelua vastaan, kun kaikki itamainen on niin muotia. Hirveeta beeassaa sanon ma.
Ajatus ei nyt itsella oikein selkeasti kulje kun hirvee halina tassa ymparilla etta hermo menee.
Oltiin tanaan pitkasta aikaa lastenkodilla. Lapsetkin oli palannu lomilta niin hirvee hulina siella paalla. Pelasin poikien kanssa korista ja hullun hauskaa oli. Yhella niista vanhimmista pojista on jalkaproteesi ja se ei sita esta pelaamasta kovaa ja hyvin. Aivan mahtavaa. Sunnuntaina mennaan takas. Pitas jutella sen johtajan kanssa niista lapsista joista me ne case studyt tehdaan ja Morning Starista yleisesti.
Huomenna kirkkoon ja sen jalkeen Thameliin. Paljon shoppailuja tekematta. Ja lavistyksia ottamatta. :)
Ikava on vahan jo kotiinkin. Joulua on ikava. Viikko sitten taalla oli Deepawali, joka on Tiharin (hindujuhla) paras paiva. Se on yhdistelma joulua, palmusunnuntaita ja vappua. Kaikkialla poltetaan kynttiloita ja taloissa on varikkaat sahkovalot. Lapset kulkee ovelta ovelle laulaen ja pyytaen karkkia ja rahaa, ihmisia paljon liikenteessa ja kaikki juhlii. Mahtavaa. Mutta se sai joulun mieleen. Tulispa se jo!
P.S. Akseli, ostin sulle sen minka halusit. Ei oo kauheen iso, mutta sitakin hienompi. Makso muistaakseni jotain 700rs eli noin 8eugenia. Sain aika hyvan alennuksen siihen ;) Toivottavasti oot tyytyvainen.
tiistai 13. marraskuuta 2007
Taas kipeena
Joo, taa on Nepal, ei taalla terveena pysy. Eilen kuumetta ja oksensin, tanaan vaan tosi heikko olo. Hommasin apteekista uuden doksisykliinikuurin ja toivon etta silla lahtis pois.
Muuten selvittiin elossa takas Kathmanduun. Bussimatka oli huomattavasti miellyttavampi kuin se paikallisbussihelvetti viikko sitten. Kuvia ei oo, mutta voitte kuvitella, etta bussi kulkee 10-100 metria joen ylapuolella sen vieressa, ja nakyy banaanipuita ja jasmiinipuita ja kaikennakoista vihreaa juttua. Valilla puut vaihtuu pieniksi hokkeleiksi tien vieressa ja valilla tulee vastaan isoja roskakasoja, joita polttaessa tulee ihan karsea kary. Kaksi paatonta vuohta bongasin matkan varrella. Kappas, ei siihen muita sanoja loydy.
Haluaisin niin takas Pokharaan. Vaikka Kathmanduunkin on jo ollu ikava, niin Pokharassa oli rauhallista ja puhdasta. Kylla me joku viikonloppu sinne raysitaan. Varmaa se.
Tosin taa sairastaminen ei enaa oo kauheen kivaa. Ja lahileipomosta oli pikkucroissantit loppu.
Muuten selvittiin elossa takas Kathmanduun. Bussimatka oli huomattavasti miellyttavampi kuin se paikallisbussihelvetti viikko sitten. Kuvia ei oo, mutta voitte kuvitella, etta bussi kulkee 10-100 metria joen ylapuolella sen vieressa, ja nakyy banaanipuita ja jasmiinipuita ja kaikennakoista vihreaa juttua. Valilla puut vaihtuu pieniksi hokkeleiksi tien vieressa ja valilla tulee vastaan isoja roskakasoja, joita polttaessa tulee ihan karsea kary. Kaksi paatonta vuohta bongasin matkan varrella. Kappas, ei siihen muita sanoja loydy.
Haluaisin niin takas Pokharaan. Vaikka Kathmanduunkin on jo ollu ikava, niin Pokharassa oli rauhallista ja puhdasta. Kylla me joku viikonloppu sinne raysitaan. Varmaa se.
Tosin taa sairastaminen ei enaa oo kauheen kivaa. Ja lahileipomosta oli pikkucroissantit loppu.
lauantai 10. marraskuuta 2007
Morning after
Ei ees pahasti satu. Tosin yolla yskitti aika paljon, joten en tiia etta sainko jonkun taudin sielta vuorilta. Ta chhaina.
Asken pistin elama ranttaliksi ja otin kolme lavistysta. Ensin piti ottaa vaan yks korvaan, mutta halusin paksummat korut valmiisiin reikiin niin niita piti vahan venytella. Ja voin kertoa etta venyttely sattu enemman kuin uus reika. Paaasia etta halvalla sain. Alkaa lapset tehko tata kotona. Se kaveri kylla oikeesti osas hommansa, en ma muuten niin tyhma ois ollu.
Yks meijan kaveri lastenkodilta tuli tanaan Pokharaan ja aateltiin viettaa nelistaan aikaa taalla, kun huomenna lahdetaan takas Kathmanduun.
Eipa muuta. Vaikea edelleen prosessoida mita siella Suomessa on tapahtunu. Maailma on paha paikka riippumatta maasta.
Myohemmin ehka lisaa. 37 paivaa jaljella. Ma en enaa halua tulla Suomeen. Haittaisko jos ma jaisin tanne? ;) Taalla kaikki on niin kaunista ja aitoa.
Asken pistin elama ranttaliksi ja otin kolme lavistysta. Ensin piti ottaa vaan yks korvaan, mutta halusin paksummat korut valmiisiin reikiin niin niita piti vahan venytella. Ja voin kertoa etta venyttely sattu enemman kuin uus reika. Paaasia etta halvalla sain. Alkaa lapset tehko tata kotona. Se kaveri kylla oikeesti osas hommansa, en ma muuten niin tyhma ois ollu.
Yks meijan kaveri lastenkodilta tuli tanaan Pokharaan ja aateltiin viettaa nelistaan aikaa taalla, kun huomenna lahdetaan takas Kathmanduun.
Eipa muuta. Vaikea edelleen prosessoida mita siella Suomessa on tapahtunu. Maailma on paha paikka riippumatta maasta.
Myohemmin ehka lisaa. 37 paivaa jaljella. Ma en enaa halua tulla Suomeen. Haittaisko jos ma jaisin tanne? ;) Taalla kaikki on niin kaunista ja aitoa.
perjantai 9. marraskuuta 2007
Sekavin tuntein
Just tultiin pari tuntia sitten alas vuorilta. Ja kuultiin myos mita siella Suomessa on tapahtunu. Pistelee niin vihaks tollaset idiootit ettei mitaan rajaa. Jos ois kaveri jaany eloon niin olisin sen raahannu niskaperseotteella tanne Nepaliin kattomaan millasta on kun ihmisilla on oikeesti tosi vaikeeta ja yhteiskunta on mata. MURRRRRRRRR
Tanaan mua osotteli 5-6-vuotias maolainen pikkutytto pampulla leikkien etta se on ase. Mita siihen nyt sanois.
Sitten trekkauksesta. Oli ehka mahtavimmat viis paivaa ikina.
Taalla on paljon ongelmia trekkaustoimistojen kanssa, koska usein ne palkkaa kokemattomia kantajia, jotka joutuu kantamaan noin 40-60 kiloa vuorenrinteita ylos. Ja sit kun ne ei enaa jaksa niin ne vaan jatetaan matkan varrelle. Meijan kantaja paas aika helpolla, noin 15 kilon rinkalla, missa oli kolmen tyton tavarat. Opas ja kantaja oli serkuksia.
Tunnustus tahan valiin. Olen siis ollut Nepalissa 6 viikkoa kayttamatta reikavessaa. Trekkauksella ei ollut mahdollista lansimaiseen vessaan, niin piti sitten opetella. Tosi katevaa ja mukavaa. Yksi neiteilyn aihe pois mun elamasta.
Saa oli tuskasen huono, vuoria ei parin ekan paivan aikana nahty, vasta loppupaassa. Mutta 2000 metria ylos ja saman verran alas. Portaita on tullu mentya ylos ja alas. Vyotarosta alaspain on saanu saman verran treenia kuin koko vuoden aikana. Polvet huutaa hoosiannaa joka askeleella. Lihakset todennakoisesti huomenna. Pahimpana paivana yli 8000 porrasta 7 kilon paivarepulla. Kokeilkaapa ite. Jos joskus lahdette 3000 metriin trekkaamaan, niin muistakaa LAMPIMAT VAATTEET! Meilla ei ollu. Samoissa vaatteissa nukuttiin milla kaveltiin kun muu ei lammittany. Beckyn kanssa nukuttiin samassa sangyssa kylmimmat yot. Pojat onneks hemmotteli meita ylimaarasilla huovilla. Mahtavan hauskaa oli! Opas nauro katketakseen kun ma sanoin nepaliksi etta mulla ei ole enaa jalkoja, kun piti sanoa etta mun jalat ei enaa toimi. Siita revittiin sitten huumoria pitkaan. Ja haukuttiin kilpaa Orppaa (moti) laskiks kun se veti Marspatukoita koko ajan. Ja (nakkali) turhamaiseks, kun silla oli meikit mukana. Mut meijan kantaja oli kans turhamainen, etta Orppa loysi sielunkumppaninsa.
Ainii, ja sit tormattiin maolaississeihin kahdesti, mennessa ja tullessa. Nar (meijan opas) valehteli niille etta ollaan vaan kolme paivaa, niin tartti maksaa vaan 300 rs per naama. Ja rahat meni mukamas jollekin koululle. Meni tai ei, niin se silti epasuorasti tukee niiden toimintaa josta kukaan meista ei tykannyt. Saatiin niilta kuitti, jonka Nar sotki syljella, jotta paivamaaraa ei nakisi ja taydesta meni.
Parissa paikassa nahtiin Annapurna South, Mt. Fishtail, Annapurna 3 ja Hiunchuli. Ja vikana iltana paastiin kuumiin lahteisiin!! Paastiin peseytymaan kunnolla ja lilluttelemaan ja viettamaan iltaa yhessa. Mahtavaa.
Mutta nyt pitaa lopettaa. Kirjoitan mita unohdin kertoa huomenna. Yrittakaa pitaa Suomea pystyssa. Olen hengessa mukana. Ootte rakkaita enka tiia mita tekisin ilman teita. <3
Tanaan mua osotteli 5-6-vuotias maolainen pikkutytto pampulla leikkien etta se on ase. Mita siihen nyt sanois.
Sitten trekkauksesta. Oli ehka mahtavimmat viis paivaa ikina.
Taalla on paljon ongelmia trekkaustoimistojen kanssa, koska usein ne palkkaa kokemattomia kantajia, jotka joutuu kantamaan noin 40-60 kiloa vuorenrinteita ylos. Ja sit kun ne ei enaa jaksa niin ne vaan jatetaan matkan varrelle. Meijan kantaja paas aika helpolla, noin 15 kilon rinkalla, missa oli kolmen tyton tavarat. Opas ja kantaja oli serkuksia.
Tunnustus tahan valiin. Olen siis ollut Nepalissa 6 viikkoa kayttamatta reikavessaa. Trekkauksella ei ollut mahdollista lansimaiseen vessaan, niin piti sitten opetella. Tosi katevaa ja mukavaa. Yksi neiteilyn aihe pois mun elamasta.
Saa oli tuskasen huono, vuoria ei parin ekan paivan aikana nahty, vasta loppupaassa. Mutta 2000 metria ylos ja saman verran alas. Portaita on tullu mentya ylos ja alas. Vyotarosta alaspain on saanu saman verran treenia kuin koko vuoden aikana. Polvet huutaa hoosiannaa joka askeleella. Lihakset todennakoisesti huomenna. Pahimpana paivana yli 8000 porrasta 7 kilon paivarepulla. Kokeilkaapa ite. Jos joskus lahdette 3000 metriin trekkaamaan, niin muistakaa LAMPIMAT VAATTEET! Meilla ei ollu. Samoissa vaatteissa nukuttiin milla kaveltiin kun muu ei lammittany. Beckyn kanssa nukuttiin samassa sangyssa kylmimmat yot. Pojat onneks hemmotteli meita ylimaarasilla huovilla. Mahtavan hauskaa oli! Opas nauro katketakseen kun ma sanoin nepaliksi etta mulla ei ole enaa jalkoja, kun piti sanoa etta mun jalat ei enaa toimi. Siita revittiin sitten huumoria pitkaan. Ja haukuttiin kilpaa Orppaa (moti) laskiks kun se veti Marspatukoita koko ajan. Ja (nakkali) turhamaiseks, kun silla oli meikit mukana. Mut meijan kantaja oli kans turhamainen, etta Orppa loysi sielunkumppaninsa.
Ainii, ja sit tormattiin maolaississeihin kahdesti, mennessa ja tullessa. Nar (meijan opas) valehteli niille etta ollaan vaan kolme paivaa, niin tartti maksaa vaan 300 rs per naama. Ja rahat meni mukamas jollekin koululle. Meni tai ei, niin se silti epasuorasti tukee niiden toimintaa josta kukaan meista ei tykannyt. Saatiin niilta kuitti, jonka Nar sotki syljella, jotta paivamaaraa ei nakisi ja taydesta meni.
Parissa paikassa nahtiin Annapurna South, Mt. Fishtail, Annapurna 3 ja Hiunchuli. Ja vikana iltana paastiin kuumiin lahteisiin!! Paastiin peseytymaan kunnolla ja lilluttelemaan ja viettamaan iltaa yhessa. Mahtavaa.
Mutta nyt pitaa lopettaa. Kirjoitan mita unohdin kertoa huomenna. Yrittakaa pitaa Suomea pystyssa. Olen hengessa mukana. Ootte rakkaita enka tiia mita tekisin ilman teita. <3
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Miksi?
Miksi pitaa lomilla olla aina kipeena? Miksi oksennus ei tule vaikka oksettaa? Miksi toisestakaan paasta ei mitaan tule vaikka kuinka on sellainen olo? Ikuisuuskysymyksia. Niista on joskus tietaakseni kirjakin kirjoitettu. Eilen ihan nihkee olo ja siksi chillailtiin tassa kaupungilla. Tanaan oli pakko lahtea liikenteeseen. Noustiin 300 metria ylospain lahikukkulalle, jossa sijaitsee World Peace Pagoda, maailmanrauhan muistomerkki. On niin kummalista etta Nepalia mainostetaan Never Ending Peace And Love - paikkana, kun se sita paikallisille ei ole. Turisteille kyllakin. Ma silti tykkaan ehka Kathmandusta enemman kuin tasta, silla taalla paikalliset keskittyy vaan turistien nyhtamiseen eika oikeen jaa muuta juttelemaan. Tanaan pettymysta lisasi poikajoukko kukkulalla, jotka tukki meijan tien saadakseen rahaa. Mentiin vaan pojista lapi ja ma sanoin niille pari valittua sanaa nepaliksi. Harmi, etten tieda mita tarkoittaa "Mita aitisikin sinusta ajattelisi kun kayttaydyt nain typerasti?". Kyseinen lause ei ihan viela kuulu sanavarastoon...
Kaytiin myos katsomassa Devi's Falls - vesiputousta ja viereista luolaa, jossa on Shivan temppeli. Luola oli aika hiljanen, kun osa siita oli lukittu monsuunin takia, muuten sielta olisi paassyt vesiputouksen taakse. Ois ollu melko siistia.
Huomenna trekkaamaan. Tarkoituksena olisi tehda viiden paivan trekki Annapurna Conservation Arealla ja nousta yli 3000 metriin. Pokhara sijaitsee 800 metria merenpinnan ylapuolella. Laskekaa siita. Koko Annapurna Circuittia ei ehita tekemaan, silla se kestaisi 20 paivaa. Meijan hotelli hoitaa kaiken trekkiin liittyen.
Hotellista pari valittua sanaa. Kun hotsan nimi on Peace Ganga, niin mita muuta voi olettaa. Asken kun tultiin paivan reissulta takas niin tosi vahva pilven tuoksu tulee viereisista huoneista. Huippua. Ihan kun ei ois muuten tarpeeks paha olo. Mut huomenna paastaan luontoon! Olipa outo lause mun suusta. Mut se on aika siistia.
Eli seuraavan kerran oon perjantaina taalla :)
Kaytiin myos katsomassa Devi's Falls - vesiputousta ja viereista luolaa, jossa on Shivan temppeli. Luola oli aika hiljanen, kun osa siita oli lukittu monsuunin takia, muuten sielta olisi paassyt vesiputouksen taakse. Ois ollu melko siistia.
Huomenna trekkaamaan. Tarkoituksena olisi tehda viiden paivan trekki Annapurna Conservation Arealla ja nousta yli 3000 metriin. Pokhara sijaitsee 800 metria merenpinnan ylapuolella. Laskekaa siita. Koko Annapurna Circuittia ei ehita tekemaan, silla se kestaisi 20 paivaa. Meijan hotelli hoitaa kaiken trekkiin liittyen.
Hotellista pari valittua sanaa. Kun hotsan nimi on Peace Ganga, niin mita muuta voi olettaa. Asken kun tultiin paivan reissulta takas niin tosi vahva pilven tuoksu tulee viereisista huoneista. Huippua. Ihan kun ei ois muuten tarpeeks paha olo. Mut huomenna paastaan luontoon! Olipa outo lause mun suusta. Mut se on aika siistia.
Eli seuraavan kerran oon perjantaina taalla :)
perjantai 2. marraskuuta 2007
Pokharassa
Pokharassa ollaan. Bussimatka oli tosin hirvein ikina. Perun kaikki puheeni edellisesta reissusta. Bussi lahti Kathmandusta klo 12 ja kesti yli kaksi tuntia paasta KTM:sta ulos, kun kaksikaistaisella "moottoritiella" oli tapahtunu onnettomuus. Kukaan ei vissiin loukkaantunu, mutta voitte kuvitella, kun maan ainoalla moottoritiella tapahtuu jotain odottamatonta, niin liikenne pysahtyy sitten siihen. Perilla Pokharassa vasta klo 20. Ei siina muuta mutta kun Pokharaan on Kathmandusta 200 km. 200 km 8 tunnissa niin voitte laskea keskinopeuden... Soitettiin matkalta Gauri Shankar Guest Houseen, jonka omistajan veli on suomalaisen naisen kanssa naimisissa. Heilla ei ollut tilaa, mutta omistaja sano etta sen veljella on lahella hotelli niin vie meidat sinne. Ja piti lupauksensa. Meijan hotsa on ihan siisti ja iso ja parvekkeella ja vessalla. 400rupiaa kolmeen pekkaan yosta ei oo paha. Huomenna jutellaan trekkauksesta naiden tyyppien kanssa. Mut nyt pitaa menna nukkumaan. :) Huomiseen.
torstai 1. marraskuuta 2007
Ma sundari Nepal man parchha
Jumalan armosta takaisin Kathmandussa. Bussimatkat Chitwaniin ja takas paas kylla mun pelottavimmat kokemukset ikina - top kymppiin. Serpenttiiniteita kuppasilla busseilla... Bussikuski ajaa metrin paassa reunasta ja reunan toisella puolella parinsadan metrin pudotus rotkoon. Kuumottavaa. Mutta maisemat henkeasalpaavan kauniita. Viidakkoon kun paastiin niin ihan kunnon sademetsa se oli. Mikaan ei kuivanu ja aamusin kaikkialla vaan sumua. Jarjettoman kaunista. Ainoa huono puoli oli ystavamme otokat, joiden maara ja koko on vahan eri kaliiperia meijan takametsan porriaisten kanssa.
Mutta uitiin kahdesti norsujen kanssa! Sanoin ei vaan pysty kuvailee sita tunnetta, mitka ne elaimet mussa herattaa. Viisaita, lempeita ja persoonallisia otuksia. Nelja sellaista siella oli. Kahesti paastiin myos ratsastaa niilla. Toisella ratsastuskerralla bongasin SARVIKUONON! Se oli sellasessa mutakuopassa keskella ryteikkoa, ja norsut meni vaan siita lapi. Iso sarvikuonouros katto meikalaista suoraan silmiin ja lahti lievasti harmistuneena kavelemaan pois. JEEEEEEE! Tiikereita ei tosin bongattu, mutta ne onkin yoelaimia. Lopun aikaa chillailtiin siella ja juteltiin paikallisten kanssa. Muut vieraat oli aika omissa oloissaan ja ihan tylsia. Opin paljon lisaa nepalia, josta ymmartaakin koko ajan enemman ja enemman. Aivan mahtavaa.
Huomenna lahetaan Pokharaan. Nyt pitaa menna pesemaan pyykkeja. Farkut on ihan ruskeet siita sarvikuononmetsastyksesta. <3
Mutta uitiin kahdesti norsujen kanssa! Sanoin ei vaan pysty kuvailee sita tunnetta, mitka ne elaimet mussa herattaa. Viisaita, lempeita ja persoonallisia otuksia. Nelja sellaista siella oli. Kahesti paastiin myos ratsastaa niilla. Toisella ratsastuskerralla bongasin SARVIKUONON! Se oli sellasessa mutakuopassa keskella ryteikkoa, ja norsut meni vaan siita lapi. Iso sarvikuonouros katto meikalaista suoraan silmiin ja lahti lievasti harmistuneena kavelemaan pois. JEEEEEEE! Tiikereita ei tosin bongattu, mutta ne onkin yoelaimia. Lopun aikaa chillailtiin siella ja juteltiin paikallisten kanssa. Muut vieraat oli aika omissa oloissaan ja ihan tylsia. Opin paljon lisaa nepalia, josta ymmartaakin koko ajan enemman ja enemman. Aivan mahtavaa.
Huomenna lahetaan Pokharaan. Nyt pitaa menna pesemaan pyykkeja. Farkut on ihan ruskeet siita sarvikuononmetsastyksesta. <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)
