Ma en kesta

MITEN TANNE PAASEE TAKAISIN?

Ihaninta ja kauheinta

Tanaan oli joulujuhla MSCC:lla. Jarjestettiin ohjelmaan Outin kanssa ja Becky lupas hoitaa ruokapuolen. Ruoka oli pari tuntia myohassa. Se oli ainoa miinuspuoli. Muuten oli aivan ihanaa, ohjelma sujui hyvin ja lapset oli innoissaan lahjoista. Suuri kiitos kuuluu kaikille niille jotka on rahaa meijan tileille laittanu. Ja kiitos myos niille jotka on niidenkin lasten puolesta rukoillu. Ihanaaihanaa oli ja lapset innostu tanssimaan Prashant Tamangin tahdissa (Indian Idolin voittanut nepalilainen). Kaikki kiitteli ihan hulluna ja jo ennen kun ees lahjat oli jaettu.
Lahettiin sielta sitten Thameliin Outin kanssa ja nyt oon taalla. Joutu kylla hetken itteaan kahvilan vessassa kerailemaan kun alko vaan itkettaa niin kauheesti. Ma en kesta jattaa niita lapsia. Kaikki sano jo nyt etta niille tulee ikava ja millonka tullaan uudestaan Nepaliin.
Maanantaina mennaan hyvastelee ne. Huomenna House of Hopen joulujuhlaan (ei olla siella Outin kanssa kertaakaan kayty) ja sit lastenkodin aidin ja isan kanssa syomaan raflaan. Sit sunnuntaina pakataan (oon alottanu jo tuliaisista) ja sit maanantaina tosiaan sinne MSCC:lle ja todnak Thameliin. Voin kertoa jo nyt etta taalta lahteminen tulee olemaan miljoona kertaa vaikeampaa kuin Suomesta lahteminen. Ja sekin oli vaikeeta, jos muistatte...
Mut kiva naha teita kaikkia ja kiitos etta ootte muistanu mua :) ootte rakkaita <3

Aiti on nyt vahan vasynyt

Saatiin taisteltua ne joululahjat paketteihin, kiitos Anne-tontun, Pirita-tontun ja Paula-tontun. 61 lahjaa on ja kaikissa saajan kuva. Eilen ihan hullun ressaava paiva kun piti tosiaan ne kaikki loput lahjat ostaa ja pakkaa. Ja just kun alotettiin pakkaaminen kotona niin eikohan tuu sit sahkokatkos. Oli aika jouluinen tunnelma pakkailla niita lahjoja kynttilanvalossa...
Sit lahin tanaan aikasin aamulla pojan mukaan kun se halus vieda mut pratkalla jonnekin laakson ulkopuolelle. Mentiin kuitenki ensin elantarhaan ja oli ihan siistii. Olihan se snadisti ankee paikka kun elaimilla oli niin ankeeta mut ehka se kuitenkin piti nahda omin silmin.
Sit ajettiin puolen tunnin ajomatkan paahan Godawariin ja noustiin yhelle kukkulalle. Kirkas ilma ja nakymat oli ehka maailman kauneimmat. Oltiin etelakukkuloilla, joten ensin nakyi Kathmandun laakso hyvin pienena koska oltiin niin korkeella ja sit pohjoiskukkulat ja niiden takana koko pohjoinen oli taynna vuoria. En oo ees Pokharassa nahny niin paljon vuoria yhdella kertaa. Jai niin ihana muisto kauniista Nepalista. Ja paras juttu, mulla EI ollu kameraa mukana. Mutta onneks kuvat on kauniimpia paan sisalla. Mut silti harmittaa kun ei voi teidan kanssa jakaa niita hetkia. Huono juttu reissussa oli se, etta tutustuin myos korkean paikan tautiin. Tultiin niin nopeasti pyoralla ylos etta kun sinne paastiin niin oli kylla tosi heikko olo. Ja sit kun viela nalatti siihen paalle. Ja alastulo huonoa (ja huonolla tarkoitan siis semiasfalttia, soraa ja ihan mita vaan keksitte mita tiella voi olla niin sita oli) tieta pitkin oli kauheeta. Vaikka tultiin ihan maailman hitainta vauhtia, niin kavelin osan matkasta alas kun ei vaan pyoran paalla paassy. Ja pyora melkein kaatukin kerran. Oli kylla seikkailua kerrakseen. Mutta aivan mahtava paiva. Huomenna lastenkodille joulujuhliin. Nyyh. Tokavika kerta siella. Ma en kesta.
Mutta me nahdaan kohta kuitenkin <3

Kaikella on tarkoituksensa ja niin edelleen

Viikko ja kaksi paivaa enaa tata jaljella. Eilen vietettiin yhen meijan lastenkodin pojan 18-vuotissynttareita ja kivaa oli. Nelja poikaa sielta tuli Thameliin ja mentiin syomaan momoja ja kakkua ja pelailtiin bilista.
Luin just Suomen uutisia ja oli taas sellanen olo etta onko pakko tulla takas. Kirkkokin on taas mita on ja pistaa vihoiks taalla toisella puolella maapalloa.
Korvaankin sattuu. Nukuin viime yona vaaralla kyljella ja tuntuu silta etta traguslavistyksessa on jotain mataa. Oikeesti. Oon tan jalkeen menossa Mohanille itkemaan etta korjatkaa mun korva pliis. Sitten yks meidan kaveri vie meidat Kathmandu Malliin elikka paikalliseen Selloon ostoksille. Uudet farkut pitais loytaa kun oon laihtunu naista vanhoista farkuista. JEEEEEE!
Sitten maanantaina lastenkodille ja silleen. Oli muuten tosi kiva naha niita lastekodin veljia muualla kuin siella lastenkodilla. Sai niistakin ihan uuden kuvan. Tulee niin jarjeton ikava niitakin, on ne niin liikkiksia. Taalla ihmiset on vaan niin paljon kivempia kuin suomalaiset. Kaikkia taalla puhutellaan siskoiksi ja veljiksi. Ne jotka tietaa etta ymmarran nepalia niin niille ma oon aina bahini eli pikkusisko tai sit didi elikkas isosisko. Muutamia kantapaikkoja tullu Thamelissa kun joka ilta menee bilista pelaillessa.
Ainii, ja jos Suomessa pitaa pitaa pitkia tykkeja jalassa, niin kylla taallakin. Paivalla hikoilee ihan sikana kun aurinko lammittaa ja etenkin jos pelaa korista, mutta muuten taalla on aika kylma. Vahan sellanen suomalainen syksyilma silla erotuksella etta ei sada vetta. Ollenkaan.
Sain yhen kaverin avustuksella halvalla ostettua yhden kirjan, The Street Children of Kathmandu, mika on siis tana vuonna valmistunut tutkimus heista. Ootan innolla etta paasen sita lukemaan. Mika on ehka vasta Suomessa kun pitaa kaikki taa loppuaika kayttaa kavereiden kanssa hengailuun. Ja joulujuhlien valmisteluihin. Tanaan ostetaan sielta ostoskeskuksesta loput joululahjat. Paikallinen kaveri on meita auttamassa niin ne ei ryosta meita. Oonko ma viela sanonu etten haluais tulla takas Suomeen? Jos mulla ei ois opiskelut kesken ja jos iskaa ja ellua ei ois niin kova ikava niin ma jaisin varmasti tanne. Oon rakastunut tahan maahan ja naihin ihmisiin ja yksinkertaiseen elamaan. <3

Onnea vaan Suomi!

Eilen oli tosiaan isot kekkerit embassylla. Pihakokkarit. Suomalaisia ja myos joitakin nepaleja ja ulkomaisia vieraita. Siina pari tuntia hurahti ja lahettiin sitten itsenaisille jatkoille Thameliin. Kivaa oli. Siita vaan on niin ylpee etta voi sanoa olevansa suomalainen. Mahtavaa. Nyt ollaan tasta kohta lahossa kuuntelemaan ja laulamaan kauneimpia joululauluja yhden lahetin kotiin.

Talla hetkella vaan itse kay joillain ihan muilla kuin aivoilla. 11 paiva jaljella ja jokainen hetki hurahtaa liian nopeasti. Ma jaan tanne.

Tanaan oltiin paiva lastenkodilla ja kivaa oli. Oonko ma joskus kirjottanu tan lauseen aiemminkin? Sori etta naita postauksia tulee vahan, mutta taa postausten maara on kaantaen verrannollinen siihen maaraan kivaa mita mulla taalla on. HA?

Eli kivaa on. Ootte rakkaita ja nahdaan pian. Ellen ma viime hetkella paata jaada tanne...

Tassa ihan lapalla teille osa mun koulutehtavasta. Aiheena kulttuurishokki. Luin sen tassa pari paivaa sitten ja repeilin keskenani.

Minkalainen kokemus oli saapua Kathmandun Tribhuvanin lentokentalle? Sanoinkuvaamaton. Elamassani olen monia lentokenttia nahnyt, mutta tama oli kylla pohjanoteeraus. Ensimmainen reaktio oli etta ei taalla voi kolmea kuukautta viettaa, saati sitten yhta paivaa. Kuin olisi saapunut 2000-luvulta suoraan johonkin huonoon 1980-luvun televisiosarjaan. Likaista ja ikivanhaa, sotkuista ja alkeellista. Mutta silti niin kiehtovaa. Maantietoni on yleisesti hyva, joten Jumalalla oli huumorintajua lahettaa minut juuri siihen maahan, josta tiedan niin kovin vahan. Afrikka on niin nahty kaikennakoisissa luontodokumenteissa ja ihmisten kertomuksissa, mutta Aasia ja Nepal on suurta tuntematonta, uutta ja jannittavaa.

Ja sita se on ollutkin. Kathmandun kaoottisuutta ja likaisuutta ei oikein voi edes verrata mihinkaan. Raikasta ilmaa ei olla viela kuukauteen paasty hengittelemaan. Taalla on lahes joka paiva ollut helletta, mutta jos ulos lahtee muuten kuin olkapaat ja nilkat peitettyina, niin tuntuu kovin alastomalta ja silta, etta olisi kaikkien pahan silman tuijotuksen alla. Mutta kylla meita muutenkin tuijotetaan. Lansimaalainen Thamelin ulkopuolella Kathmandussa on silti vissiin melkoinen naky. Nepalit ovat kuitenkin pidattyvaisempia kuin jotkut muut etelan kansat. Ihmiset eivat tule koskettelemaan vaaleita hiuksia tai vaaleaa ihoa.

Hindulaisuus on toinen hyvin uusi asia, joka vaikuttaa jokapaivaiseen elamaan. Maassa jossa 80 prosenttia vaestosta on taman uskonnon edustajia, ei voi valttya kohtaamasta sita. Temppeleita nakyy joka kadun kulmassa (toki osa niista on buddhistien temppeleita) ja kaupankayntia harrastetaan jopa ”kaikkein pyhimmassa”, Kathmandun Durbar Squarella. Mitakohan Shiva, Ganesh, Vishnu tai Hanuman sanoisi kaikesta siita kaupankaynnista, jota heidan temppeleiden alueella harrastetaan? Vaikka Nepal on edistyksellinen maa, joka pikku hiljaa ottaa lansimaita kiinni, niin silti hindulaiset tavat ja ajatusmallit ovat syvasti kiinni ihmisissa. Pitkaan Nepal oli maailman ainoa hindukuningaskunta ja ajateltiin, etta kuningas on itse Vishnun ruumillistuma. Toisaalta myos kommunistisen ajattelun mallit ovat tahankin sulkeutuneeseen valtioon tiensa loytaneet. Kathmandun ulkopuolella, maaseudulla, maolaiset ovat saaneet tiukkaa jalansijaa koyhien ja maattomien keskuudessa. Kahden niin erilaisen poliittisen ajattelumallin, maolaisten kommunismin ja monarkistisen oikeistoajattelun, poliittinen vaanto johti 1996-2006 kestaneeseen sisallissotaan, jota maolaiset nimittivat ”Ihmisten Sodaksi”, mika oli loppujen lopuksi aika hyva nimitys, koska suurin osa surmansa saaneista oli ihan tavallisia ihmisia. Sota paattyi rauhansopimuksen allekirjoittamiseen marraskuussa 2006. YK on Nepalissa valvomassa tata rauhaa. Vaalit, joista piti tulla demokraattisimmat pitkaan aikaan, piti pitaa taman vuoden marraskuussa, mutta ne siirtyivat ensi vuodelle. Takapakkia demokratialle, kun maolaiset ja valtaa pitava kuningas ja paaministeri eivat paase yhteisymmarrykseen. Kuka joutuu karsimaan? Perus kaduntallaaja.

Nepalissa eletaan paiva vaan ja hetki kerrallansa. Koskaan ei tieda (joskus tosin jo etukateen) milloin sahkokatko tulee, milloinka veden tulo loppuu ja onko turvallista lahtea kavelemaan kaupungille. Nyt kuukauden jalkeen osaa jo suhtautua huumorilla joihinkin tilanteisiin. Niin paikallisetkin tekevat.

Nyt hajottaa

Tulin just asken tahan nettipaikkaan kaantamaan meijan lastenkodilla tehtyja case studyja englanniks, mutta taa kone ei tunnista tota muotoa. AAAARRRRGGHHHH!
Joo, mut muuten taalla ollu tosi kiireista. Toiden jalkeen tullu aina Thameliin hengailemaan ja sit kotiin nukkumaan ja seuraavana paivana sama juttu. Tanaan tapasin lastenkodin Kumarin puol yhentoista maissa ja lahettiin moikkaamaan katulapsia. Yhteen uuteen Kumar siella tormasi, joka on ollu vasta 3 viikkoa kadulla. Kaveri tarjos sille safkat ja lahti heittaa sen Tiny Hands Nepalin lastenkotiin vahan matkan paassa. Toivottavasti ei siihenkaan poikaan tarttis tormailla enaa taalla. Huomenna lastenkodille ja mun taytyy sitten tehda se kaannostyo sit siella. Nihkeeta mutta on pakko kun lupasin Bishnulle ne huomiseksi. Ja torstaina embassylle itsenaisyyspaivan juhlaan. Joku torpo virkamies oli tosi paattanyt, etta Suomen 90-vuotissyndet ei oo tarkeet ja sano etta juhla on klo 12-14.30, dress code business. Mika jarki? Ei voi tietaa. Mut ilmeisesti ollaan menossa ton vastaanoton jalkeen Voutilaisille. Ilmeisesti. Sitten perjantaina mennaan tutustumaan yhteen suureen lastenkotiin Swayambunathissa. 280 lasta. Yks meidan kaveri on siella tavallaan toissa. Pitka tarina mutta sinne perjantaina. Lauantaina on lastenkodin Alen 18-vuotissyndet ja se tulee Thameliin ja mennaan pelaa bilista. En tiia keita muita tulee mukaan, mut ainakin mina ja Orppa. Sit sunnuntaina lastenkotiin ja silleen. Busy week. Ja kaikki liikeneva vapaa-aika hengaillen Thamelissa.
Ma en aikuisten oikeesti halua enaa tulla kotiin. Miten taalta ei paasis pois?
Ikava kuitenkin teitakin on. Kiva kuulla etta Te Amokin on keranny hyvat summat. Noin sita pitaa!!

Kylla ma taalla elossa viela oon

Tosiaan elossa taalla viela ollaan. Ikava toisaalta kotiin mut samalla toivon etta ma voisin vain unohtua tanne. Lastenkodilla edelleen kivaa ja Thamelin kaduilla myos. Kaikenlaista nahnyt ja valilla toivois etta vois vaan olla nakematta. Ei mulla oikeen muuta. Tanaan menee vapaapaiva Thamelissa ja jaadaan Outin kanssa yoks tanne. Huomenna kans vapaapaiva ja ei mitaan suunnitelmia, mutta ehka niin on paras.
Ootte rakkaita ja kirjottelen myohemmin lisaa.
Ainii, me muutettiin Kathmandun puolelle. Koko YWCA muutti toimistoineen torstaina. Rankka paiva sekin oli. Just kun aatteli, ettei hetkeen tarttis muutella... Jumala tykkaa musta. Ja korviinkin sattuu. Venytyspaivana 8 tuntia pelkkaa kipua. En suosittele. Oon nyt kuukaudessa venyttany 4 mm.
Jepjep. Mut heippis.