Aamusta tosiaan lahettiin lastenkodille, ja hups, heilla oli koulun viimeinen paiva. Mentiin sitten katsomaan tanssiesityksia ja opettajien moniamonia puheita. Ja taalla on KYLMA! Sadepaiva, niin taalla on ollu vaan joku 15 astetta ja me ollaan ihan jaassa... Noloa tunnustaa olla suomalainen. Koko show'n vei tanaan sellainen 5-6-vuotias tytto, joka tanssi perinteista nepalitanssia. Harmittaa etta Orppa jatti kameransa kotio... Huomenna mennaan taas uudestaan, mut Kirsti on meidan mukana. Lapset oli tosi iloisia etta oltiin siella ja itestakin tuntu tosi mukavalta. HUIPPUA. Mut mun hiukset on niille edelleenkin niin uus asia, etta niita pitaa lahmii koko ajan. Mut ne saa sen anteeksi. :)
Ja sit toiseen iloiseen asiaan. Mentiin yllattaen taas LaSooniin syomaan, ja satuin kysymaan silta kivoimmalta tarjoilijalta, etta kuunteleeko se rappia ja osaisko se suositella mulle jotain hyvia nepalilaisia artisteja. No poika tarjoutu tekemaan sit mulle levyn sen suosikeista. Ja tarjoutu se myos viemaan mut joku paiva Thameliin levyostoksille. Hupshups. Sit soitin sille yhen Avaimen biisin mun amparista ja se tykkas. Kivaa etta taalta saa kavereita (sopoja sellaisia)!! :) ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No on tosi kylmä, tääl on +4 ;DDD
Sit sulle tulee ikävä niit sun kavereita ;< , mut tosi kiva et soot saanu kaveleita sieltä :P
Kähmiiks ne lapset sun hiuksii siks et oot blondi? ;DD Aika normaalii ulkomailla :D
Lähetä kommentti