Aamulla tosiaan kouluhommia nettipaikassa. Sit aloitin vaantamaan yhta rannekorua YWCA:lla, mutta se jai kesken kun piti menna Thamelissa kaymaan. Mekon sain sovitettua ja hyva onkin! Sitten suunnattiin Durbar Squarelle, kun Orpan piti saada turistipassi sinne. Kauhea ryysis ja hermo meinas menna, mutta paastiin kuin paastiin sinne. Sit suunnattiin kuuluisalle hippikadulle Freak Streetille. Lepposa meininki siella. Kaytiin yhessa kahvilassa juomassa kokikset ja todettiin etta tullaan joskus myohemminkin tanne. Paljon hauskoja kauppoja ja hyvaa musiikkia. :)
Huomenna lastenkodille. Kirsti sanoi etta meidan pitaa alkaa menna bussilla. Mut me mennaan huomenna taksilla ja kun Kirsti tulee meidan mukaan keskiviikkona niin mennaan bussilla ja katotaan kuinka hirveeta se reissaaminen on...
Joo, no tassapa nama. En oo valttyny ihmettelemasta, etta miksi taalla ei nay se, etta sota on alle vuosi sitten paattynyt. Voi tosin olla etta se ei ole Kathmanduun niin paljon vaikuttanut. Ja ehka ihmiset on pidattyvaisempia kertomaan naista asioista.
Pitaa nahda lisaa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
WE'RE SINGING YMCA! TI TIIDI TIIDI TIIDI!!! Njoo melkein liitty aiheeseen..
WITSI mun rupes tekee mieli kylmää, raikasta kokista :P
Hauska homma tuo Pipsa :o). Niin sitä pitää...ötökätkin voi personoida!
Vähemmän hauska sitten varmaan tuo bussi...Viekö se enemmän aikaa?
Ehkä se sota on liiankin hyvässä muistissa. Toivutaan nopeasti ja vältytään puhumasta siitä. Tavallaan ajatellaan, että siitä vaikeneminen ei tuo sitä enää takaisin. Sota on aina paha asia! Etenkin lapsiin se jättää ikuisen trauman.
Kuinkas ne teidän lapset siellä; ovatko hyljättyjä vai täysin orpoja? Vanhemmille käynyt huonosti sodan jaloissa? Vainoja?
Sodasta vielä, että sielläpäin maailmaa se on enemmän sissisotaa ja propagandaa. Ei kai nyt kukaan pommikoneita ja tykkejä käytä :o//...
Silti - iloista mieltä sinne ja jaksamisia. Lapsosille, Orpalle ja Pipsalle terkkuja!
Lähetä kommentti