Johan oli tosiaan eilen paiva. Saatiin YWCA:n johtajalta Dropatilta aidillisia neuvoja. Kahden tunnin opetusta naiseudesta ja Jumalan seuraamisesta. Siina askartelun lomassa oli ihanaa kuunnella voimakkaan ensimmaisen sukupolven kristityn naisen mietteita elamasta. Miksi ruikuttaa ja itkea jonkun miehen peraan, joka ei ole tarpeeksi hyva. Miksi ylipaataan itkea kun minulla on elama. Jos tekee Jumalan tahdon mukaan niin varmasti han siunaa. Han myos profetoi meille hienot miehet. :) Taytyy vain loytaa se kylkiluu, josta on lahtoisin.
Kunnon potkua persauksille. Ei mitaan hyysaamista etta kylla se siita vaan nyrkkia lattiaan etta lopeta ruikuttaminen ja katso eteenpain. Han ei enaa halua meidan itkevan muusta kuin onnesta. MAHTAVAA.
Tanaan olimme Dropatin ja hanen miehensa, Dr. Rokayan perustamassa Sagarmatha (vuori) Churchissa jumalanpalveluksessa. Nepaliksi taas mutta Dropati kaansi meille englanniksi. Saimme puhua seurakunnalle (noin 25-30 henkea) ja myos jumiksen jalkeisessa nuorten fellowshipissa. Sitten Dropati vei meidat lounaalle miehensa kanssa ja lahti omille asioilleen.
Ihanaa oli jutella tohtorin kanssa. Siina vasta viisas mies. Matkustellut ympari maailmaa luodakseen Nepaliin rauhaa. Han on myos perustanut National Council of Churches in Nepal - nimisen konsiilin, jossa pastorit ympari Nepalia voi kokoontua yhteen ja keskustella Nepalin tulevaisuudesta. Han myos puhui vahvasti siita, kuinka kristittyjen tulisi toimia yhteiskunnassa. Kristityn tulisi olla poliittisesti aktiivinen ja uskaltaa tuoda mielipiteensa kirkon ja maan tilasta julki. Puhuimme myos Suomen kirkon ongelmista. Tohtori oli samaa mielta ja sanoi etta kirkon ei tule kuunnella sita mita hallitus tai yleinen mielipide maaraa. Han sanoi luottavansa nuoriin kaikkialla, silla muutos lahtee meista.
Han myos puhui kirkon tekemasta diakoniasta ja sen merkityksesta. Kirkon diakonia ja yksityisen ihmisen diakonia EI ole hyvantekevaisyytta, VAAN OIKEUTTA. Hienosti sanottu.
Meidan tulisi menna sinne missa hata on suurin ja antaa niille joilla ei ole, koska heillekin kuuluu osa.
Ensi viikolla mennaan Riitta-Leena Vuotilaisen tyopaikalle kristillisen kasvatuksen keskukseen, jonne tulee eras hollantilainen taiteilija pitamaan workshoppia nukketeatterista ja kuinka tehda kierratysmateriaaleista nukkeja ja kuinka tehda scripti. Luulisi siita olevan hyotya seka taalla etta kotimaassa. Workshoppi vie meilta koko ens viikon, ma-pe 9-17. Rankka viikko etta kahhellaan ehinko kirjoittelemaan. :) Kiitos etta luet tata. <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olen onnellinen, että teillä taas asiat etenevät siellä ja saatte kokea niin mahtavia, elämyksellisiä juttuja.
Tästä blogista ja ajatuksistasi saa itselleenkin varmuutta siihen, mitä ratkaisuja on elämässään tehnyt. Tärkeää on todella se, ettei ruikuta, vaan katsoo eteenpäin.
"Kohtalonsa kärsiminen, ymmärtäminen ja rakastaminen merkitsee sen omiin käsiin ottamista. Oikea tapa viedä laiva kuohujen läpi ja olla uppoamatta tyrskyihin, on yhä vielä purjehtia sillä eteenpäin."
Teissä on valtavasti potentiaalia!
Poweria ensiviikolle! Ja tietysti rakkaita terveisiä kaikilta teille molemmille!
Lähetä kommentti